Useampaan kertaan on ollut ikävä Suomen ihania Sini-siivousvälineitä. Siis oikeasti. Enpä olisi uskonut, että ulkomailla voi tulla ikävä siivousvälineitä! Mutta sillä on eroa millaisilla välineillä siivoaa. Ja hyvillä välineillä siivoaminen voi olla melkeinpä, no, kivaa. Enpä olisi uskonut päästäväni tällaista suustani.

Täällä on niin kuivaa, että pölyä on joka paikassa. Jatkuva siivoaminen on välttämätöntä. Ja siitä huolimatta tuntuu, että tuo pöly saa yliotteen. Intialaiset tykkäävät luutia, siis käyttää luutaa siivotessaan, sekä sisällä että ulkona. Sillä siirretään pölyä ja roskia paikasta toiseen. Minun näkökulmastani sellainen ei ole mitään siivoamista, tosin meidän talossamme ei olekaan lehmänlannasta tehtyä lattiaa. Lehmänlantalattioita näkee paljon kun liikkuu vähän ydinkeskustan ulkopuolella. Ja luudallahan sellainen lattia siivotaan. Vaikka talot ovat nykyaikaistuneet siivotaan edelleen vain luudilla. Tai sitten siihen on joku muu syy. Tämä oli minun oma teoriani luutien käytölle.

Olemme nähneet kuinka lehmänlantalattiaa on tehty ja ihan hienohan siitä tulee. Vähän kuin lapsena maja-leikeissä. Ja minä olen kerran poseerannutkin yhden tädin vieressä, joka oli juuri kerännyt sylillisen lehmänkakkaroita ja sitten meidät nähtyään halusi päästä samaan kuvaan. Valitettavasti siitä tilanteesta ei tullut itselle yhtään kuvaa.

Lehmänkakkarat on litattu ja ovat kuivumassa.

Kuva on vähän kaukaa mutta se kasa aika keskellä on kuivuneita kakkaroita pinottuna.

Siitä jatkuvasta luutimisesta päätellen ajattelisi, että luudat ovat kehittyneet hyviksi ja ergonomisiksi. Mutta väärä luulo, kukaan ei ole varmaan kuullutkaan mistään ergonomiasta. Järjestäin luudissa on lyhyt varren tynkä, jolloin sitä käytettäessä joutuu olemaan aivan kaksinkerroin.

Tuo kuvan nainen katsoi minua tosi epäilevästi kun otin kuvaa. Mutta työasento on juuri tuollainen. Luulisi siinä selän väsyvän. Ei mielestäni olisi kovin mahdotonta jättää luutaan vähän enemmän vartta.

Meidän omaa rappukäytäväämme pestään toisinaan. Mielestäni ei edes joka viikko mutta saatan olla väärässä. Ei siinä mitään, mutta tapa, jolla se pestään on mielenkiintoinen. Ylimmässä kerroksessa heitetään sangollinen vettä lattialle ja sitten vettä aletaan luutimaan alaspäin. Ikävää jos sattuu juuri silloin lähtemään ulos kun rappukäytävä lainehtii. Toisinaan vesi loppuu kesken meidän kerroksen kohdalla ja silloin siivooja soittaa ovikelloa ja kysyy saisiko sangollisen vettä. No, mikäpäs siinä.

Täällä eletään vuodenaikojen mukaan. Ei niin, että kaikkea olisi aina saatavilla. Mangokausi on juuri alkamassa. En ole koskaan Suomessa pitänyt eksoottisista hedelmistä mutta täällä mangot ovat niin hyviä. Ainoa ikävä puoli on, että mangon syötyään on kyynärpäitä myöten tahmeassa mehussa. Tai sitten siihen on olemassa joku tekniikka, josta en tiedä mitään.