Äidin pieni apulainen täytti eilen vuoden. Käsittämättömän nopeasti on aika mennyt.

Apulainen kakunteossa mukana.

Äiti ei tahdo enää perässä pysyä. Aamulla puuhailin jotain pientä kun yhtäkkiä huomasin jonkun vilahtavan parvekkeella. Meillä on isot lattiaan asti ulottuvat ikkunat kaikille parvekkeille. Ne aukeavat liukuovityyppisesti. Pieni puuhamies oli saanut työnnettyä lasin auki ja vielä sen takana olevan hyttysverkonkin. Ja niin mentiin parvekkeella huojuvin askelin ja niin tyytyväisenä. Minun täytyy kiinnittää varmaan joku piippari pojan niskaan, että tiedän koko ajan missä mennään.