Diwali, hindujen suurin juhla, on tällä viikolla. Se tietenkin vaatii valmistautumista.

Vanhassa kaupungissa käy aikamoinen kuhina heti aamupäivästä alkaen.

 

Kukkia löytyy varsilla ja ilman. Intialaiset tykkäävät kukista usein ilman vartta. Ne pujotellaan lankaan. Ja Suomessa kun maksetaan monesti juuri siitä varresta, mitä pidempi sen kalliimpi.

Intialainen tuikkukuppi eli diya, johon kaadetaan öljyä ja laitetaan sydänlanka.

Irtovärejä, joilla taiteillaan hienoja kuvioita lattialle ja maahan.

Lyhdyt ovat olennainen osa diwalin viettoa.

Ja lisää kukkia.

Vanhan kaupungin kaduilla käy nyt niin kova suhina, että jos ei ole pakko mennä, kannattaa asiointi jättää myöhempään ajankohtaan.

Lisäksi diwalin vietto vaatii kasapäin kaikkea muuta rekvisiittaa, ainakin jos mainoksiin on uskominen. Diwalina tarvitaan uudet hifi-laitteet, taulu-tv:t, pelit, huonekalut, astiastot ja lisäksi rutkasti kultaa ja timantteja. Ilman tätä tavaramääräähän ei voi diwalista nauttia. Taitaa erehdyttävästi muistuttaa meidän jouluamme. Ja ihmiset säntäilevät paikasta toiseen. Melko absurdia. Yritän pitää mielessä seuraavan joulun tienoilla. Vähemmälläkin luulisi pärjäävän.