Diwalia on juhlittu tuttuun tapaan riehakkaissa merkeissä. Tai siis muut ovat juhlineet. Meillä on mennyt enemmän hiljaiselon puolella kun perheen pää on sairastanut koko viikon. Pieniä elonmerkkejä on jo havaittavissa, joten eiköhän tämäkin tästä. Ja tunnollisena työntekijänä voi käyttää muutaman harvinaisen lomapäivän toipumiseen ja kuntoutumiseen.

Pommit ovat paukkuneet yötä päivää. Paukutteluahan ei säädellä mitenkään, ja sen huomaa. Riehakasta tunnelmaa on riittänyt.

Isak joutui kauppakeskuksen pihassa tämän pitkäjalkaisen miehen syliin kuluneella viikolla, enkä tiedä oliko poika vai äiti enemmän peloissaan.

 

Diwalilyhdyt ovat erityisen hienoja pimeällä, vaikka eivät hullumpia päivänvalossakaan.

Juhlimisen jälkiä oman talomme kulmalta. Roskien siivoaminen ei tietenkään kuulu asiaan.

Autokuskiltammekin tuli perjantai-iltana ontuvalla englanninkielellä kirjoitettu hyvän diwalin toivotus kännykkääni. Niin herttaista. Ja seuraavana päivänä tekstiviestipyyntö, jos mam olisi niin kiltti ja antaisi 1500 rs rahaa. Jostain kumman syystä sir ei saa tällaisia viestejä kuskiltamme. Hänelle pankinjohtaja vain ehdottelee kullan ostamista pankin nimissä, se on kannattavaa sijoittamista. Silmälääkärillä lääkäri ehdotti, jos tulisin mieheni kanssa häntä tapaamaan, niin hän voisi esitellä miten pienillä sijoituksilla saa mukavaa kuukausittaista tuottoa. Välillä olo on kuin lypsylehmällä.