Vielä muutama kuva Agrasta. Ei kuitenkaan enää yhtään virallista nähtävyyttä. Minulle polkupyöräriksat olivat nähtävyys, koska meillä täällä ei polje yhtäkään.

Suomessa meidän perhe ei mahdu enää yhteen taksiin, jollei ole tila-auto. Intiassapa ei ole sitä ongelmaa. Aina mahtuu mukaan vielä yksi.

Ja miehillä on aina aikaa istua ja ihmetellä. Tästä enemmän toisella kertaa.

Miehet käyttivät yleisesti tuollaista huivia kiedottuna päähän. Täällä meillä työmiehillä ulkona saattaa olla huivi päässä mutta ei koskaan tällaista kieputettua turbaania. Ymmärtääkseni huivi oli polttavan auringon takia.

Ja naiset vetivät sarin toisen pään tai dupatta-huivin päänsä yli suojautuakseen paahteelta.

Tässä Intian kansallislintu, joita vilahteli myös kaupungin alueella. Meillä en ole kertaakaan nähnyt riikinkukkoja kaupungin alueella.

Kameleita meillä on muutama, Agrassa niitäkin näkyi enemmän.

Agran pääelinkeino on turismi, ja sitä ei voi olla huomaamatta. Kaikenlaisia kaupustelijoita riittää riesaksi asti. Yhden kun saa hätisteltyä niin kimpussa on kymmenen seuraavaa. Jotain pientä olisi ollut ihan kivakin ostaa, mutta pikkuisenkin jos osoittaa kiinnostuksen merkkejä, ei noista kaupustelijoista pääse ollenkaan eroon. Helpompi olla ostamatta mitään. Toinen asia sitten on hinnat. Täällä asuvana tietää edes vähän mitä voi maksaa, ja silti maksaa ylihintaa.  

Ja illaksi kotiin. Nykyään tuntuu jo kuin kotiin tulisi kun kone kaartaa Mumbain kentälle. Tuntuu kotoisalta, vaikka automatkaa on jäljellä vielä hyvällä tuurilla vain kolme ja puoli tuntia. Siitä huolimatta tuntuu kotoisalta.

Lähdimme matkaan junalla torstaialkuillasta, Agrassa olimme perjantaiaamuna kymmenen aikaan. Sunnuntaina ajoimme Delhiin lentokentälle, lensimme Mumbaihin ja sieltä autolla kotiin. Oli hyvä reissu.