Teimme pienen minimatkan Agraan katsomaan Intian ehkä kuuluisinta nähtävyyttä.

Intiassa Taj Mahal lasketaan kuuluvaksi maailman seitsemään ihmeesee . Näin lapsille opetettiin koulussa. Maailman seitsemän ihmettä olivat maailman mahtavimmat rakennukset ja monumentit antiikin Kreikan aikana. Tuolloin ei Taj Mahalia ollut vielä rakennettukaan, koska sen rakentaminen aloitettiin noin 1632 ja saatiin päätökseen noin 1653. Puhutaan myös uuden ajan seitsemästä ihmeestä mutta yksikään lista ei ole saavuttanut yksimielistä yleistä hyväksyntää. Vuonna 2007 internetissä oli sveitsiläisen yrityksen järjestämä äänestys seitsemäksi uuden ajan ihmeeksi. Tuolle listalle Taj Mahal pääsi, mutta UNESCO ei ole pyynnöistä huolimatta tukenut äänestystä koska piti sitä enemmän tunteisiin kuin tieteisiin perustuvana. Mutta listoista viis, Taj Mahal on hieno.

Matka oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Taj Mahal ja muutkin nähtävyydet, joita kävimme katsomassa olivat hienoja. Ehdottomasti tekisimme matkan uudelleenkin. Kuvia on paljon, mutta sitä Agraa, jota olisin halunnut kuvata ei ole filmillä. Liian vähän aikaa ja liikaa perhettä. Ne kuvat ovat nyt sitten vain päässäni mutta ehkä pääsen sinne vielä uudestaan kuvaamaan ne kuvaamattomat kuvat.

Oma kaupunkimme tuntuu Agran jälkeen hyvin steriililtä. Agrassa oli todella kuuma ja polttava auringonpaahde, vaikka on monsuunikausi menossa. Täällä ei ole sellaista paahdetta edes kesällä eli huhti-toukokuussa. Agrassa oli polkupyöräriksoja, aaseja, kameleita, puhveleita, kaikenmaailman kaupustelijoita, apinoita, riikinkukkoja, härkävankkureita ja värejä. Toki tätä kaikkea näkyy meilläkin lukuunottaamatta polkupyöräriksoja, mutta vain hyvin haaleana versiona.

Menomatkan teimme junalla. Vähän jännitti miten tämä perhe taipuu reppumatkaajiksi mutta hyvin se sujui. Meiltä on Agraan matkaa 1012 kilometriä ja junalla sen kulkemiseen kului lähes 18 tuntia. Agra sijaitsee noin 200 km Delhistä etelään päin. Junamatka yllätti positiivisesti. Lapset olivat innoissaan kunhan pääsimme junaan asti. Asemalla odottaessamme kun olimme koko laiturin silmätikkuja, mikä tosin ei ole mitenkään uutta. Junassa palvelu pelasi. Koko ajan oli myytävänä kahvia, chaita tai muuta juotavaa. Illallisen ja aamupalan sai tilata halutessaan. Aamulla oli sanomalehtiä myytävänä. Valitettavasti junan ruoka oli aivan mautonta. Lisäksi en saanut nukuttua kovin hyvin koska nukuin Isakin kanssa kapeahkolla sängyllä. Junan vessat olivat junan vessat, ei mikään yllätys. Onneksi vesipiste löytyi myös käytävältä. Kaiken kaikkiaan junamatka oli hyvin positiivinen kokemus. 

Luulen, että kuvien Intia on yleensä joko pohjoista tai etelää. Lisäksi on Goa, Kalkutta ja ehkä Mumbai, eli itää ja länttä. Kuvien Intia näyttää täältä katsottuna hyvin ääripäiden Intialta. Toki se on kuvauksellista. Paikkakuntamme on kovin keskellä näitä ääripäitä ja hyvin kaukana siitä mielikuvasta, jossa käärmeenlumoaja istuu risti-istunnassa huiluunsa puhallellen kärmeen tanssiessa edessä olevassa korissa. En tiedä onko tuota olemassa kuin mielikuvissa. Mutta oma kaupunkimme on alkanut vaikuttaa hyvin tuikitavalliselta ja vähän tylsältäkin paikalta. 

Kulttuuripläjäystä on tulossa seuraavan postauksen myötä, ainakin kuvina.