Moni on ihmetellyt mitä me syömme täällä. Sitä samaa ihmettelen minäkin, edelleen. Tosin samaa kysymystä pyörittelin Suomessakin, mitäköhän tänään syötäisiin. Kysymys on saanut vain uuden merkityksen. Mielikuvitus on hyvin vähissä kun mietin mitä söisimme täällä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Pääsääntöisesti teemme ostoksia Reliance Fresh –ketjun kaupoissa. Ne muistuttavat ehkä eniten länsimaisia ruokakauppoja ulkoasultaan. Tavaravalikoima puolestaan on meille hyvin intialaista. Kaupoista löytyy toki tuttujakin tuotteita. Riisiä, perunaa, pastaa ja nuudeleita on saatavilla, mutta mitä niiden kanssa. Reliance Fresh –ketjussa ei myydä lihaa ollenkaan, niin kuin ei  useimmissa muissakaan kaupoissa. Yhdestä kaupasta löytyy broileria, siis valmiina fileinä. Uusavuttomana tarvitsen lihankin valmiina fileinä, jotta saan siitä valmistettua jotain. Eläviä kanojakin myydään, mutta en tiedä ovatko ne tarkoitettu syötäviksi vai kananmunan tuottajiksi. Broileria tulee tuohon kyseiseen kauppaan kahtena päivänä viikossa. Broilerin rintafileet ovatkin oikein hyviä, mutta ei niitäkään jaksaisi syödä ihan joka päivä.

 

Kalaa löytyy torilta. Ne ovat tuoreita ja kokonaisia, jotka kalakauppias perkaa pölkyn päällä silmiesi edessä kun vain sanot minkä kalan haluat. Valitettavasti en tunnista kaloista yhtäkään. Lapset ovat viisaampia ja ovat tunnistaneet kalapöydältä hain. Emme tosin ostaneet sitä haita päivälliseksi. Kalaa olen ostanut muutaman kerran. Kalaa voisimme syödä, jos perheeni sitä suostuisi syömään. Yksi yökkäilee ääneen jo ajatuksesta, toinen närppii haarukalla pienen palasen ja pistelee perunaa menemään senkin edestä, mutta on hiljaa, ja kolmas EHKÄ saattaa syödä. Olenkin melkoisen turhautunut edes yrittämään kalaruokaa.

 

Kalakauppiaiden tarjontaa, muutamasta ympärillä pörräävästä kärpäsestä ei kannata niin välittää.

 

Mitä sitten söisimme perunan tai riisin kanssa? Vihanneksia löytyy runsaasti, mutta tunnistan niistä ehkä kolmasosan. Minulla ei ole harmainta aavistusta mitä ja miten niistä lopuista kahdesta kolmasosasta valmistetaan ruokaa tai mikä osa niistä edes syödään. Täällä kotona pari naamaa venähtää, jos lisäkkeenä on vain kasviksia, ja ruokahalu on äkkiä kadonnut.

 

Tuoreet vihannekset tulevat kauppoihin illalla viiden aikaan. Jos kauppaan menee ennen sitä, on tarjolla pääsääntöisesti vain nahistuneita vihanneksia. Viiden aikaan kauppaan tulevat tuoreet vihannekset ja yrtit. Yrtit myydään isoissa nipuissa ja ne kuuluvat olennaisena osana intialaisiin ruokiin. Mutta ne pitäisi käydä ostamassa joka päivä viiden jälkeen. Suurin osa yrteistä on sellaisia, joita en ole tottunut käyttämään, kuten korianteria, minttua tai sarviapilaa(?). Tuore pinaatti on oikein hyvää ja olen tehnyt siitä pinaattikeittoa. Valitettavasti sekään ei kelpaa koko perheelle. Lisäksi pinaattikeitonkin valmistaminen on aika työlästä verrattuna siihen pakastekuutioon, jonka Suomessa saatoin sulatella kattilassa. Pinaatin lehdet pitää ensin huuhdella yksitellen, sen jälkeen kiehauttaa ja hienontaa ennen kuin pääsee tekemään sen nopean keiton. Tuoreet vihannekset kannattaisikin käydä ostamassa vihannestorilta, joka ilmestyy joka ilta samoin kello viiden jälkeen tiettyyn paikkaan. Siellä myydään tuoreita vihanneksia. Kaikki myyjät eivät puhu englantia, mutta aina löytyy joku avulias naapurimyyjä tai toinen asiakas tulkkaamaan. Vihannesmyyjien takana käyskentelee lehmiä, joille nakataan syötäväksi ylimääräiset lehdet vihanneksista jos ostaja ei halua niitä mukaansa.

 

Vihannestorilla löytyy mistä valita, ainakin jos tietää mitä haluaa ostaa. Olen hyvin aikaisin liikkeellä, eikä torilla vielä ole tungosta.

 

 

Perunan tai riisin lisäkkeeksi löytyy papuja ja linssejä. En vain ole kovin hyvä laittamaan niistä mitään. Yhden linssikastikkeen osaan tehdä punaisista linsseistä, joka kelpaa koko perheelle. Pavut ovat myös hyviä mutta eivät kelpaa yhdelle. Papujen valmistaminen on työlästä, yön yli liottaminen ja keittäminen ennen kuin pääsee edes ruoanlaittoon. Niitä ei myydä valmiina tölkeissä. Lisäksi kaupoista löytyy paneeria, joka on vähän kotijuuston ja tofun kaltaista, mutta tietenkin kelpaa hyvin heikosti perheellemme.

 

Jogurttia löytyy yhtä laatua, maustamatonta ja aika hapanta, mutta ihan syötävää. Tuore maito myydään pusseissa. Pitkään säilyvää maitoa löytyy rasvattomanakin, jopa kahdelta valmistajalta. Maku on ilmeisesti ihan hyvä, koska lapset saattavat juoda sitä maitoa suoraan laseista. Paitsi, että välillä ei rasvatonta maitoamme löydy mistään kaupasta. Saatavuus ei ole kovin tasaista. Sitten täytyy vain todeta, että tänään emme siis juo maitoa. Varsinaista juustoa löytyy yhtä merkkiä, Amulin goudaa, ainakin toisinaan. Ei sitäkään aina ole saatavissa. Se on ainoa juustohöylällä leikattava juusto. Lisäksi löytyy sulatejuuston tapaista juustoa, sekä yksittäispakattuina siivuina että purkissa.

 

Maitopussit olivat meille uusi kokemus.

 

Sitten tulee maustaminen, ja uusavuttomuus iskee erittäin pahasti. Mausteet ovat tuoreina yrtteinä, tai kokonaisina kuivatettuja. Kanelia löytyy vain kanelitankoina ja kardemumma on vihreinä tai mustina siemeninä. Miten niitä pystyy käyttämään? Suurinta osaa mausteista en edes tunnista, saatiko osaisin käyttää. Yhden ongelman tuo kieli. Mausteiden nimet ovat yleensä vain marathin tai hindin kielellä, tosin kirjoitettu sellaisin kirjaimin, että kykenen niitä lukemaan mutta se ei vielä auta pitkälle. Samoin esimerkiksi jauhoista käytetään muun kuin englannin kielisiä nimiä. Atta on vehnäjauhoa, sen pidemmälle en osaakaan. Maida nimisellä jauholla, voin suurustaa kastikkeita, mutta mitä ihmettä tuo maida on, jotain jauhoa.

 

Ravintolassa syöminen on edullista ja ruoka on hyvää. Aluksi kävimmekin aika usein ulkona syömässä. Nyt Isakin kanssa se ei mielestäni ole enää niin mukavaa. Ja ravintolaruokaankin kyllästyy. Onneksi sentään lapsille tarjotaan koulussa lounas, saavat edes jotain muuta kuin pelkkää pastaa ruoaksi.

 

Ruokatarvikkeiden saatavuuden lisäksi oman haasteensa aiheuttaa ruoanlaittomahdollisuudet kotonamme. Meillä on kaasuliesi, josta aluksi olin kauhuissani, mutta nyt olen jo oppinut käyttämään sitä. Itse asiassa pidän sitä melkeinpä parempana kuin sähköliettä. Sen jälkeen alkavatkin haasteet, koska siinä ruoanlaittomahdollisuutemme lähinnä ovat. Lisäksi meillä on mikroaaltouuni, tai se on oikeastaan convection-uuni, jossa on myös tavallista sähköuunia muistuttava toiminto. Mutta siis vain muistuttava. Maksimi lämpötila uunin näytön mukaan on 175 astetta, mutta niin lämmintä siihen tuskin tulee. Ja silloinkin uuni hohkaa päällepäin varmaan saman verran lämpöä kuin sisälle. Tuolla uunilla ei siis tehdä oikeasti uuniruokia. Toisekseen mikron käyttöä rajoittavat päivittäiset sähkökatkot. Ainoa järkevä tapa laittaa ruokaa on siis kaasuliesi.

 

Intialaisessa keittiössä käytetään höyrykeitintä. Minäkin olen pyöritellyt niitä käsissäni puolen vuoden ajan ja viimein muutama viikko sitten ostimme sellaisen kun ajattelin, että ehkä minun pitäisi opetella käyttämään sitä. Kyseessä on steam cooker, suoraan suomennettuna höyrykeitin, mutta voisin ajatella, että nimike painekattila tarkoittaisi juuri kyseisenlaista kattilaa. Ensimmäinen haaste on saada kansi auki. Yhden vegetable pulaon olen sillä tehnyt. Vegetable pulao sisältää riisiä ja kasviksia. Minun mielestäni pulao oli ihan kohtuullisen onnistunut mutta osa  perheraadistamme oli tietenkin sitä mieltä, että ruoassa oli vääriä vihanneksia, minkä takia sitä ei voinut syödä. Riisi kyllä oli hyvää. Pientä säätämistä pulaon tekeminen oli mutta ehkäpä vielä opin puolentoista vuoden aikana oikein näppäräksi steam cookerin käyttäjäksi.  

 

Mutta vaikka ruoanlaitto tuntuukin toisinaan vähän hankalalta, tiskimme sentään tiskataan keittiössä pesualtaassa tai pesuvadissa. Työtaso on hieman matala mutta menettelee. Kaksi kerrosta alempana talossamme on käytössä ilmeisesti intialaisempi tiskaustapa. Tiskit tiskataan terassiparvekkeen lattialla yhdessä nurkassa juoksevan veden alla. Intialaiset käyttävät runsaasti teräksisiä astioita. Kuvassa on pelkkä aamutiski, toisinaan koko nurkkaus on täynnä teräksisiä kippoja ja kattiloita. Meille kuuluu vain iloinen kalina kun niitä pestään. Pitkän aikaan ihmettelin mistä se kalina ja kilinä tulee ennen kuin kurkistin keittiömme ikkunasta ulos.