Yleensä arjen pakopaikat ovat kai mökkejä tai muita piilopirttejä kaukana muista ihmisistä. Meidän Intian vuosina asia on ollut vähän toisin päin. Meidän pakopaikkamme on ollut tämä.

Yli 16 miljoonan asukkaan Mumbai.

Kun pikkukaupungin arki alkoi ahdistaa lähdimme viikonlopuksi Mumbaihin. Emme yleensä tehneet mitään ihmeellistä. Mutta siellä saattoi olla aivan rauhassa ihmisten keskellä. Kukaan ei jaksanut tuijotella. Saattoi tehdä ihan normaaleja asioita. Kaupoista jopa löytyi jotain ostettavaa. Raikkaudesta ei ehkä niin tietoa mutta ei sitä raikkautta täältäkään löydy.  Aloin tuntea sympatiaa jo niitä rihkaman myyjiäkin kohtaan, jotka pyörivät turistipaikoissa. Aivan kuin he eivät enää olisikaan niin agressiivisesti käyneet tyrkyttämään. Aivan kuin he olisivat tienneet, etten ole pelkkä turisti. Mumbaita minun saattaa tulla ikävä. Niin hullulta kuin kuulostaakin.