Vai onko? Sanoisin ennemmin, että Intia on monelle tuntematon paikka. Se saattaa aiheuttaa ennakkoluuloja. Intian kokemukseni perusteella en pitäisi Intiaa sen vaarallisempana kuin muitakaan maita. Järkeään saa käyttää, ihan joka paikassa.

Intiassa on vaarallisia eläimiä. On kyllä. Emme vain ole onnistuneet kohtaamaan yhtäkään. Mutta elämä on täynnä eläimiä. En ole koko elämäni aikana elänyt näin lähellä näin monia eri eläimiä. Enkä puhu vain torakoista Inhokkini numero yksi. Jokapäiväiseen elämäämme täällä kuuluvat lehmät, vuohet, kanat, kukot, possut, kulkukoirat, aasit, puhvelit, hevoset, kamelit, kissat, papukaijat, lepakot (hedelmänsyöjät), useita lintulajeja, gekkot. Arkisia mutta ei ihan joka päivä nähtäviä ovat elefantit. Sadekauden aikana saattaa nähdä helpommin käärmeitä, mutta yleensä vain sellaisia pieniä ruippanoita. Apinat ja riikinkukot eivät viihdy meidän kaupungissa. Ja yhtenä vuonna aivan meidän asuinalueelta oli pyydystetty leopardi. Olimme silloin poissa kaupungista. Kaikki jännittävä tapahtuu tietenkin silloin kun emme ole paikalla. Mutta mitään vaarallista emme ole kohdanneet. Varmaan joitain tyypillisiä eläimiä vielä unohtui listasta.
Intiassa on paljon sairauksia. On kyllä. Täällä näkee kaikenlaista mitä länsimaissa ei näe. Eihän sairaudet oikeasti näy ulospäin länsimaissa, siis fyysiset sairaudet. Kaikki pyritään hoitamaan ja kaikille löytyy paikka. Siis karkeasti ottaen. Suomessa tietenkin on jatkuva itku kun ei ole tarpeeksi sitä ja tätä. Ja varmaan niin onkin. Lähtökohta vaan on hyvin erilainen.  
Intiassa saa väistämättä vatsataudin. No helposti voi saadakin. Varmaan helpommin kuin Suomessa. Me emme kuitenkaan ole sairastaneet vatsatauteja juuri sen enempää kuin Suomessa. Minulla on ollut kahdesti, miehellä ja toisella isoista kerran, toisella isoista useammin, mutta on selkeästi herkkävatsainen ja saa vatsaoireita hyvin helposti myös Suomessa. Pienimmällä ei ole ollut kertaakaan mutta kerää kyllä ahkerasti resistanssia. Nyt on pakko koputtaa puuta. Syömme kohtalaisen usein ulkona. Intialainen ruoka on hyvää ja minä en nauti ruoanlaitosta ja täällä ruoan laittaminen on minulle päivittäistä via dolorosaa. Tosin yksi vieraistamme vei tuliaisena Suomeen salmonellan ja toinen oli muuten vaan tosi kipeä. Mutta eri kerroilla. Ja vain yksi henkilö seurueesta.
Intiassa kuolee liikenneonnettomuuksissa paljon ihmisiä. Se on totta. Mutta ei täällä myöskään noudateta turvallisuusmääräyksiä. Kypärän käytön kanssa on niin ja näin, ei pidetä turvavöitä, ajoneuvot ovat liian täynnä, matkustetaan kulkuneuvon katolla tai tavaratilassa. Tiet ovat huonossa kunnossa. Ohitellaan miten sattuu. Onko ihme, että liikenteessä kuolee paljon ihmisiä. En pitäisi sitä kovinkaan suurena ihmeenä. Lisäksi liikennekulttuurista ei ole tietoakaan. Jokainen puikkelehtii mistä parhaiten mahtuu. Vaikka moottoritiellä vastaantulevien kaistalla, siinähän saattaa oikaista sata metriä. Omaa järkeään saa käyttää. Turvavyö on aika hyvä juttu, vaikkei nopeudet päätä huimaakaan. No, aina niitä turvavöitä vaan ei löydy ja sitten matkustetaan ilman.
Intiassa pääsee helposti hengestään. Saattaa olla mahdollista missä tahansa. Levottomuuksia on mutta maa on myös kovin iso.
Intiassa huijataan. Se on totta, ainakin enemmän kuin Suomessa. Mutta sitten on aivan yli rehellisiä ja ystävällisiä ihmisiä. Maksaessaan saa olla tarkkana vaihtorahan kanssa. Liian usein rahasta tulee väärin takaisin, jotta sen voisi laittaa vahingon piikkiin. Ryöstön tai näpistyksen kohteeksi emme ole joutuneet kertaakaan, ainakaan emme ole huomanneet.
Voihan se olla, että Intia on vaarallinen paikka. Minulle vain ei ole jäänyt sellaista kuvaa. Intia on vain niin Intia, mutta erityisen vaarallisena en osaa tätä maata pitää, näistä näkökulmista.
Mutta 2-vuotiaan uteliaan pikkupojan näkökulmasta Intia on tosi vaarallinen paikka. Minkä tahansa kulman takana saattaa puuttua kaivon kansi. Moottoriajoneuvot ajelevat missä sattuu, miten sattuu ja mihin suuntaan sattuu. Portaista osa saattaa olla yhtäkkiä sortunut kokonaan pois. Kaiteet ovat ehkä puolen metrin korkeudelle. Tai sitten niitä ei ole lainkaan. Uudessa kauppakeskuksessa on kyllä korkeat kaiteet, mutta yks kaks saattaa kaiteen alta puuttua yksi lasielementti. Ilman mitään varoitusta. Ilmeisesti intialaisilla lapsille on kehittynyt jonkinlainen eloonjäämisgeeni, he istuvat tyytyväisinä vanhempien sylissä tai vähintään kävelevät säyseästi kädestä kiinni pitäen. Meidän kaksivuotias vaan ei toimi niin. Kaksivuotiaan näkökulmasta sanoisinkin, että Intia on tosi vaarallinen paikka.