Sen pituinen sen paketin tarina. Paketti tuli tänään takaisin. Ruotsiin ei kuulemma voi lähettää pakettia. Pääsi paketti sentään näkemään Mumbaita, kunnes Head Sorting Assistant tylysti keskeytti matkanteon.

Minun osalta projekti ei tietenkään lopu tähän. Paketti palautui omaan lähipostiimme ja minun on mentävä uudestaan pääpostiin tekemään valitus, jotta saisin maksamani postimaksun takaisin. Voin vain aavistella minkälainen prosessi on edessä.

Tällä hetkellä voisin listata sata syytä vihata tätä maata, jossa joka asiasta joutuu vääntämään. Mutta jätän sen tekemättä koska tiedän, että katuisin jälkeen päin.

Siis iloisempiin asioihin. Tällä viikolla soitin lasten ensi syksyn koulun rehtorille ilmoittaakseni kahdesta tulokkaasta. Hämmästykseni oli suuri kun rehtori kertoi jo keskustelleensa alakoulun rehtorin ja vararehtorin kanssa lapsistamme. Tyttäreni paras ystävä Suomessa oli jo ehtinyt kysymään uuden koulun rehtorilta, pääseekö tyttäreni takaisin samalle luokalle. Luokka kun on musiikkiluokka. Rehtori ei nähnyt mitään estettä. Ja myös toiselle luvattiin etsiä luokka, jolla olisi entisiä luokkakavereita. Eikä kyse ole pienestä kyläkoulusta, jossa kaikki tuntevat toisensa vaan uudessa koulussa on pelkästään rinnakkaisluokkia seitsemän. Muistuipa vain mieleeni eräs PTC. Sen puhelun jälkeen oli huippuhyvä mieli. Kuinka voikaan olla ihanaa kun asiat sujuvat ihan helposti, pelkällä puhelinsoitolla.