Sain idean lähettää paketin Intiasta pikkusiskoni merkkipäivän kunniaksi. En tietenkään voi olla varma, että paketti ikinä saapuu perille, mutta onpahan testattu. Ja taas sain kokea markkinointilauseen ’Incredible India’ olevan enemmän kuin totta. Myös tässä asiassa. Paketin lähettäminen melkein kävi työstä.
Ensin ajattelin viedä paketin tuohon omaan lähipostiimme. Kävinkin siellä, kuullakseni ensin, että paketti tarvitsee sinetöinnin, jonka saa vain GPO:sta. Sanoin, etten tiedä mikä on GPO. Minulle ei tietenkään voitu kertoa, että GPO on lyhenne sanoista general post office. Pyysin osoitteen paperille. Sitten kerroin, että haluan lähettää paketin Ruotsiin. Ei, madam, sinne ei voi lähettää pakettia. Niin miksi? Ei, se ei ole sallittua. No hyvä on, menen sitten sinne GPO:hon. Ehkäpä se siellä on mahdollista.
Samana päivänä myöhemmin iltapäivällä menin GPO:hon, huomatakseni, että jonot ovat tuskaisen pitkät. Ja jos en saa jonottamisen tuloksena edes pakettiani lähtemään. Siis seuraavana aamuna paremmalla onnella.
 
Olin pakannut paketin paperipussiin, jonka olin teipannut ympäri moneen kertaan. Aamulla jonot olivat huomattavasti lyhyemmät. Jonotin jonkin aikaa kuullakseni, että pakettini tarvitsee cloth wrapping. Siis minkä ihmeen kangaskääreen. Minulla ei ole mitään kangasta. Madam menee ulos odottamaan. Paketin lähettäminen olisi varmaan jäänyt siihen, jollei kuskimme olisi tullut katsomaan miten se madam pärjää. Kuskin puheesta ymmärsin, että nyt täytyy odottaa jotakuta, joka tulee tekemään sen kangaskääreen. Joku joka saapuu puolen tunnin sisällä. No hyvä, odotetaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Oikeasti en tiennyt mitä oikein odotamme.
 
 
 
Ehkä noin puolen tunnin sisällä pääpostin pihaan saapui vanha papparainen kantamusten kanssa. Hän levitteli työpöytänsä siihen postin pihalle. Ja sieltä löytyi se cloth wrapping. Papparaisella oli kangaspusseja, joista hän valitsi sopivimman, laittoi pakettini kangaspussiin, otti lankaa ja neulaa ja alkoi käsin ompelemaan kangaspussia kiinni. Kaikki tyhjät kulmatkin piti ommella umpeen. Tämän jälkeen hän pystytti pienen kynttilän pihahiekkaan, laittoi sen palamaan ja otti sinettilakan esille. Paketti sinetöitiin ympäriinsä. Lopuksi hän kirjoitti paketin toiselle puolelle To ja toiselle From ja sen jälkeen minä sain kirjoittaa vastaanottajan ja lähettäjän tiedot. Tämän jälkeen cloth wrapping oli valmis ja sain mennä uudestaan sisälle jonottamaan postimaksua.
 
Työpöytä valmiina
 
 
 
Cloth wrapping
 
 
Sinetöinti. Kynttilän ympärille papparainen laittoi pahvisuojan kun pieni tuulenvire meinasi sammuttaa liekin.
 
 
 
Oikeasti en tiennyt olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa mutta ketään muuta ei yhtään naurattanut tämä operaatio niin en viitsinyt yksiksenikään hekotella.
 
 
 
Onnekseni sisällä oli sillä hetkellä vain muutaman ihmisen jonot. Tiskin takaa virkailija pyysi minut toiselle puolelle pakettini kanssa. Taas neuvoteltiin, miten tämä paketti voidaan lähettää. Joku mies kutsuttiin ihmettelemään ja aikansa ihmeteltyä ja kyseltyä tärkeitä kysymyksiä, hän antoi minulle kolme identtistä paperia, joihin piti taas täyttää lähettäjän ja vastaanottajan tiedot, paketin sisältö ja arvo. Ja kaikki kolme paperia piti täyttää tietenkin. Sen jälkeen alettiin ihmettelemään miten ne kolme paperia saadaan siihen pakettiin kiinni. Lopulta kaikki kolme paperia taiteltiin pieneksi kääreeksi ja niitattiin kangaspäällykseen kiinni. Olisiko nyt hyvä? Niin minne paketti pitääkään lähettää? Ruotsiin, se sijaitsee Pohjois-Euroopassa. Onko se lähellä Englantia? No, ei nyt niin kovin lähellä. Mutta Ruotsiin ei ole mahdollista lähettää pakettia. No itse asiassa jos tarkemmin ajattelen, ovathan ne aika lähekkäin, Englanti käy oikein hyvin. Ja niin saatiin hinta koneelta ja määränpää. Ja tarrat liimattiin kangaspakettiin. Mietin kuinkakohan pitkään ne pysyvät kankaassa kiinni. Mutta ehkäpä Englannissa joskus on kuultu maasta nimeltä Ruotsi. Ja jos hyvin käy paketti osataan ohjata oikeaan paikkaan. Oikea syy, ettei Ruotsiin ollut mahdollista lähettää pakettia oli se, ettei yhdelläkään virkailijalla ollut aavistustakaan sen nimisestä maasta. Sitähän ei tietenkään sovi sanoa ääneen.
 
 
 
Mielenkiinnolla siis odotan kuuluuko paketista enää yhtään mitään. Olen myöhässä pakettini kanssa ja nyt vielä paljastin yllätyksen täällä. Mutta jos Ruotsiin saapuu paketti ja siitä halutaan veloittaa lisää ylimääräisen mutkan takia, kannattaa konsultoida minua kuinka paljon siitä voi maksaa.
 
En itse olisi varmaan huomannut, mutta Isak huomaa oleelliset asiat kuten postiauton katolla olevan valon. Onhan se hyvä olla jos sattuu kiireellistä postia matkaan voi vähän vilkutella ruuhkassa.
 
 
Siinä samalla kun vanha papparainen pihalla ompeli minun pakettiani, odotteli vieressä mm. pari vanhaa naista. Heillä oli jotain kirjasia ja papereita, joita papparainen alkoi täytellä heti minun pakettini valmistuttua. Kun hän oli saanut lipukkeen täytettyä, painoi hän vanhan naisen peukalon mustetyynyyn ja painoi sillä kaksi peukalonjälkeä lipukkeeseen, jonka hän oli juuri täyttänyt. 
 

Taas tuli koettua rutkasti Intian ihmeellisyyksiä miten hankalaa voi yhden paketin matkaan saaminen olla, kuinka lukutaidottomuus on arkipäivää ja eläkeläisten asema ei ole kummoinen. Tämäkin papparainen oli melko vanhan näköinen. Ja miten käy tälle elinkeinolle kun sadekausi koittaa? Ja miten virallisessa postissa vaaditaan kangaskääre paketin ympärille, jonka joku tekee ikään kuin viraapelityönä postirakennuksen pihalla istuen. Jos olisin tiennyt olisin tietenkin pystynyt itse tekemään kangaskääreen, mutta entä sinetöinti. Olisinko voinut tehdä senkin itse. No vaikka olisin tiennyt en olisi ryhtynyt niitä itse tekemään. Tämän maan työllisyyden kannalta on tärkeää, että kaikenlaiset pikkuhommat on ulkoistettu ja kaikki täytyy tarkistella moneen kertaan ja lyödä leimaa sinne sun tänne.