Pähkäilyn tuloksena olemme muuttamassa takaisin Suomeen. Kaikki palapelin palaset eivät ole vielä kohdallaaan, mutta isompien koulun takia edes jotain päätöksiä on tehtävä. Ehkä tärkein syy, miksi emme jatka täällä, vaikka miestä vielä pyydettiinkin jatkamaan, on lasten koulu. Huolimatta Cambridgen opetussuunnitelmasta, jota koulu ainakin mainostaa noudattavansa, pelkäämme, että ero ikäluokkiin muodostuu liian suureksi, jotta sen pystyisi kuromaan kiinni kohtuullisella työllä. Suomessa on hyvä koulutuksen taso. Vertailukohta on siis korkealla. Tällä paikkakunnalla ei vastaavaa löydy edes isolla rahalla. Lapsemme ovat käyneet kansainvälistä paikkakunnan kalleinta koulua. Kansainvälisen koulusta tekevät meidän lapsemme (ja Cambridgen opetussuunnitelma). Oikeasti koulu ei siltikään ole mikään kallis. Mutta emme valinneet koulua hinnan perusteella, vaan sen tarjoamien pienten luokkakokojen (alle 20 oppilasta luokalla) ja muiden fasiliteettien takia. Asialla on myös kääntöpuoli. Koska koulu on paikallisesti kallis, sinne on laitettu kaikki varakkaiden vanhempien lellilapset, joilla ei ole hajuakaan opiskeluasenteesta. Sitä lapsemme ovat valittaneet koko ajan. Minkäänlaista opiskelurauhaa luokissa ei ole, eivätkä opettajat saa kuria luokkiin. Koulun ainoat ulkkarit ovat silmätikkuina, mutta samalla heitä käsitellään myös hieman lempeämmällä kädellä. Lisäksi he ovat koulun mannekiinit, jotka esitellään vieraille. Tai ainakin toinen. Koska toinen kieltäytyy small talkista, jää edustaminen toisen harteille.
Sitten tapa, mitä pidän aivan ihmeellisenä, että koulupäivän jälkeen lasten täytyy lähteä valmennukseen (tuition). Lastemme luokkatovereistakin kuulemma suuri osa käy. Lapsemme ovat koulussa kahdeksasta viiteen, ja sen jälkeen pitäisi lähteä preppaamaan opittuja asioita. Mitä virkaa koululla on, jos tuossa ajassa ei kyetä opettamaan asioita? Kilpailu on kovaa, uskon sen. Mutta en voi uskoa, että on hyötyä lähteä tuollaisen koulupäivän jälkeen toiseen paikkaan kertaamaan samoja asioita. Ja kyseessä eivät ole vain isot koululaiset. Viime kesänä tyttäreni kaverin pikkuveli, joka oli menossa ensimmäiselle luokalle, joutui kesälomallaan käymään valmennuksessa, jossa harjoiteltiin tulevan kouluvuoden asioita. Ja kaikki tämä on tietenkin lasten parhaaksi? Vai vanhempien…?
Koulu ei toki ole ainoa syy päätökseemme mutta hyvin vahva sellainen. Lapsemme ovat viihtyneet mutta kaipaavat myös Suomeen. Heidän muistikuvansa Suomesta vain on kovin pumpulinen. Kouluelämä ei kuitenkaan ole mutkatonta missään. Nyt mielessä ovat vain asiat, jotka ovat niin kivoja Suomessa ja Suomen koulussa. Katsotaan miten on syksyllä.