Intiaan muuttaessamme mietin kuinka paljon värejä ja muuta bling blingiä tarttuu mukaan. En ole koskaan ollut kovin kirjavien juttujen tai bling blingin ystävä. Olen kaihtanut kaikkea kiiltävää, paljetteja, kirjavuutta ja väreillekin olen ollut aika arka. Mietin tulisinko takaisin ulkoisesti värikkäänä hippinä Intian vuosien tuloksena. Aluksi ajattelin, että eletäänpä nyt värikkäästi kun asutaan Intiassa. Kirkkaassa auringonpaisteessa värit näyttävät hyvin erilaisilta kuin Suomen kalpeassa valossa. Värit sopivat tänne, ne sopivat intialaisille. Intialaiset naiset näyttävät upeilta kirjavissa sareissaan ja kaikessa kimalluksessa ja korupaljoudessa. 

(Anteeksi että kuva on hieman epätarkka, mutta värikäs) 

Värit ovat terapeuttisia. Mutta olen huomannut, että omaa suhdettani väreihin ja runsauteen, Intia on vain vahvistanut. Voin nauttia väreistä muuten kuin kietoutumalla niihin itse. Ja olen antanut itselleni luvan. Minun ei tarvitse tykätä väreistä vaatteissani. Minun ei tarvitse tykätä kirjavuudesta, ei runsaudesta eikä mistään bling blingistä. Lisää vain yksinkertaisuutta, yksivärisyyttä ja ”värittömiä” värejä. Saan olla juuri niin tylsä ja väritön kuin haluan. Eläköön värittömyys!
Kun joskus erehdyn laittamaan päälleni jotain hieman värikästä, kuten punaiseen menevän t-paidan värittömän hameen seuraksi, kommentoi maidimme heti, nice looking, madam. Niin, ei tarvitse epäillä mitä intialaisen silmä pitää kauniina. Värejä. Luultavasti maidimme ihmettelee kun madam vetää päällään kaikenlaisia värittömiä kauhtanoita.

Ensin valitaan siis mieluinen sarikangas.

Kiitos ystävällisen lukijan, esitin väärää tietoa mutta nyt korjattuna. Sarikankaan toisesta päästä ommellaan pieni napapaita, joka puetaan sarin alle. Pikkupaita ei todellakaan ole mitään joustavaa trikoota vaan joustamatonta kangasta ja hyvin istuvaksi ommeltu. Siitä se ylväs ryhti syntyy kun ei paita jousta mihinkään suuntaan.

 Näistä kankaista valitaan oikean sävyinen alushame sarin alle, jonka ympärille sarin kangasta aletaan kieputtaa ja loppupää heitetään edestä toisen olkapään yli taakse roikkumaan.

Ja kokonaisuuteen matsaavat rannerenkaat. Rannerenkaiden sävyjä käydään valitsemassa kangastilkkujen kanssa.

Ja lopuksi bling bling korkkarit tuolta ekasta kuvasta. Ja nyt ei puhuta mistään juhlista, vaan koossa on normaali arkivaatetus. En voi kuin ihailla tuota viitseliäisyyttä.

Ja ei, ei minulla ole mitään värejä vastaan. Jokainen tehköön täysin oman makunsa mukaan.