Intiaan muuttaessamme mietin kuinka paljon värejä ja muuta bling blingiä tarttuu mukaan. En ole koskaan ollut kovin kirjavien juttujen tai bling blingin ystävä. Olen kaihtanut kaikkea kiiltävää, paljetteja, kirjavuutta ja väreillekin olen ollut aika arka. Mietin tulisinko takaisin ulkoisesti värikkäänä hippinä Intian vuosien tuloksena. Aluksi ajattelin, että eletäänpä nyt värikkäästi kun asutaan Intiassa. Kirkkaassa auringonpaisteessa värit näyttävät hyvin erilaisilta kuin Suomen kalpeassa valossa. Värit sopivat tänne, ne sopivat intialaisille. Intialaiset naiset näyttävät upeilta kirjavissa sareissaan ja kaikessa kimalluksessa ja korupaljoudessa.
(Anteeksi että kuva on hieman epätarkka, mutta värikäs)
Ensin valitaan siis mieluinen sarikangas.
Kiitos ystävällisen lukijan, esitin väärää tietoa mutta nyt korjattuna. Sarikankaan toisesta päästä ommellaan pieni napapaita, joka puetaan sarin alle. Pikkupaita ei todellakaan ole mitään joustavaa trikoota vaan joustamatonta kangasta ja hyvin istuvaksi ommeltu. Siitä se ylväs ryhti syntyy kun ei paita jousta mihinkään suuntaan.
Näistä kankaista valitaan oikean sävyinen alushame sarin alle, jonka ympärille sarin kangasta aletaan kieputtaa ja loppupää heitetään edestä toisen olkapään yli taakse roikkumaan.
Ja kokonaisuuteen matsaavat rannerenkaat. Rannerenkaiden sävyjä käydään valitsemassa kangastilkkujen kanssa.
Ja lopuksi bling bling korkkarit tuolta ekasta kuvasta. Ja nyt ei puhuta mistään juhlista, vaan koossa on normaali arkivaatetus. En voi kuin ihailla tuota viitseliäisyyttä.
Ja ei, ei minulla ole mitään värejä vastaan. Jokainen tehköön täysin oman makunsa mukaan.
Kommentit