Täytyy vielä jatkaa muutama rivi tuosta avioliittoaiheesta kun aihetta sivuttiin tämän päivän lehdessä. Intiassahan avioliittojen solmimiseen liittyy kaksikin minulle outoa piirrettä. Ensimmäinen on järjestetyt avioliitot ja toinen on kastijärjestelmän merkitys avioliittoja solmittaessa. Molemmat piirteet ovat olemassa, en osaa sanoa kuinka vahvoina mutta ei merkityksettömiäkään. Vahvimpina perinteet tietenkin elävät maaseuduilla.

Tämän päivän lehdessä kerrottiin, kuinka osavaltiomme on päättänyt korottaa summaa, joka maksetaan pareille, jotka solmivat avioliiton yli kastijaon. Syy tällaisten avioliittojen tukemiseen on ilmeisestikin pyrkimys hajottaa kastijaon jäänteitä. Tällaisia avioliittoja koitetaan tukea, koska nuoret jäävät monesti vaille sukujen tukea. Summa oli aiemmin ollut 15 000 rupiaa ja nyt se oli päätetty korottaa 50 000 rupiaan. Euroina tuo summa olisi noin 850 euroa. Ei nyt mikään aivan valtava summa mutta monelle tavalliselle duunarille iso raha. 

Sitten vielä arjen kuulumisia. Isak sai polkupyörän. Pieniä polkupyöriä ei ole täällä myytävänä. Tai on sellaisia kolmipyöräisiä, joissa polkimet ovat etupyörän keskiössä, ja kulkevat niin huonosti, ettei pieni lapsi saa sellaista liikkumaan. Mutta nyt on pyörä. Saksasta tänne muuttanut viisi vuotta sitten, eli ei ihan tuliterä, mutta pienen huollon jälkeen oikein hyvä. Apupyöristä oli toinen hukkunut, joten sellaiset kävin ostamassa. Taloamme vastapäätä olevassa polkupyöräliikkeessä kävimme laitattamassa ilmaa renkaisiin ja satulaa vähän laskettiin. Varsinaista arjen luksusta kun joku laittaa ilmat renkaisiin ja tekee säädöt.

Sitten päästiin kokeilemaan. Vähän tarvitaan vielä harjoitusta.

Ainakin jos haluaa päästä kuljettamaan pyörällä vaikkapa tikapuita.

Isakia kyllä taitaa kiinnostaa pihassa seisovat skootterit ja mopot vähän enemmän. Kuka sitä viitsii polkea jos voi huristella skootterilla,

tai vaikka riksalla