Sunnuntaiaamuna luimme, Ylen sivuilta tietenkin, että Punessa oli räjäytetty pommi jossain kahvilassa. Puneen on meiltä ehkä samanlainen matka kuin Mumbaihin (180km). Ne kaksi taitavat olla meidän lähimmät oikeat kaupungit. Mumbain pommi-iskut (26.11.2008) olivat ja ovat iso tapaus täällä edelleen, mutta Mumbai on Mumbai. Pommi-iskun mahdollisuus omassa kaupungissamme tuntuu kaukaa haetulta, mutta toisaalta, enpä olisi osannut kuvitella sellaista Punessakaan, vaikka se vähän suurempi kaupunki onkin.

Sunnuntaikävely kaupungilla näytti, että kaikki paikkakunnan poliisit olivat liikkeellä. Keskusta vilisi poliiseja. Perheeltä oli joku poliisi kysynytkin, että minne ovat matkalla. Kävelyn päätteeksi istuimme kahvilla kauppakeskuksen kahvilassa, jonka päättelimme olevan se paikka, missä räjähtäisi, jos täällä räjähtäisi. Punen pommista huolimatta, en osaa pitää iskua täällä kovin todennäköisenä. Tämän kaupungin kahviloissa voi nähdä tuntemattoman ulkomaalaisen ehkä joka kymmenes kerta. Se ei tarkoita, että tuttavapiirini olisi huikean suuri, vaan sitä, ettei täällä kerta kaikkiaan ole ulkomaalaisia turisteja ja muita ulkomaalaisia täällä asuu vain pieni kourallinen.
Pommi-iskun edellytys ei tietenkään tarvitse olla suuri määrä ulkomaalaisia uhreja, mutta sekä Mumbaissa että nyt Punessa, kohteena olivat selkeästi myös ulkomaalaiset. Yleensä kun käymme täällä jossain kahvilassa, muita asiakkaita koko aikana on yleensä maksimissaan 10–15 henkeä, usein ei sitäkään. Ehkä käymme kahviloissa väärään aikaan. Miellyttävintä onkin käydä silloin, kun muita asiakkaita ei juuri ole. Silloin mm. mahdollinen musiikki on siedettävällä tasolla eikä huuda täysillä.  Ja ainakaan meidän lapsiperheen arkeen ei kuulu kahviloissa istuskelu lauantai-iltaisin.