Vaikka olen yrittänyt nauttia niistä mainitsemistani hyvistä puolista, olen joutunut siitä huolimatta kiristelemään hampaitani kaiken pienemmän ja suuremman toimimattomuuden kanssa. Ärsyttävimmästä päästä on, että nettiyhteys tuntuu toimivan milloin sitä huvittaa. Olen kiukkuinen firmalle, mutten tiedä onko firman vaihtaminen kaiken vaadittavan työn arvoista. Ja sitten toinen asia, en tiedä toimisiko yhteys yhtään sen paremmin. Olen päättämättömyyden tilassa.

Mutta myös iloisia asioita on tapahtunut. Saimme nauttia suomalaisista vieraista. Kiitos M&M ja kaikki tuliaisia lähettäneet. Olette ihania. Kävin varaamassa lennot Rajasthanin minimatkalle maaliskuussa. Ihanaa. Ja tammikuussa vietimme pienimmän 2-vuotispäiviä. Pienen, joka ei tiedä Suomen lumesta ja pakkasista mitään.
Muutamia huomioita 2-vuotiaastamme
Hän juttelee suomeksi ja vähän englanniksi, tietää mitä tahtoo tai pikemminkin että ei tahdo. Yhtään mitään. On erittäin omatoiminen, potan huuhtelusta leivän voiteluun, kaikki pitää tehdä itse. Järkeä on jo hitusen enemmän kuin muutama kuukausi sitten kun joka purkin sisältö piti tutkia ja tyhjentää lattialle. Hän tietää mitä milloinkin haluaa syödä ja käy kaapista hakemassa. Maito on suosikkijuoma. Sitä pitää saada päivittäin ja paljon. Kasvu etenee samassa tahdissa kuin on edennyt isommillakin. Pituutta on himpun yli 90 senttiä ja painoa noin 14 kiloa. Mittaukset ovat omia. Lääkärimme ei ole niin kiinnostunut kasvukäyristä. Ja kasvaahan tuo aivan eri käyrillä intialaislasten kanssa. Mutta ilman lihansyöntiäkin siis kasvaa. Suomessa se olisi valinta, jota ainakin kymmenen vuotta sitten olisi joutunut kovasti perustelemaan. Täällä kukaan ei ihmettele tai painosta. Ja toki saa syödä lihaa, jos sellaista on tarjolla, harvemmin on. Ja lisäksi hän on ollut kuiva jo kolme kuukautta.
Lahjaksi hän sai sen junaradan, jota muu perhe oli odottanut jo yli kaksi vuotta. Ja onhan sillä aika kiva leikkiä. Lisäksi 2-vuotiaamme tykkää potkia ja heitellä palloa, pelata krikettiä, lukea kirjoja, tehdä palapelejä, piirrellä, legotkin ovat kivoja, mutta kaikista parasta ovat autot. Niitä pyöritellään ja kanniskellaan, laitetaan jonoon ja tehdään ruuhkaa, loputtomasti.
  
Ja minä olen ikionnellinen kun saan jakaa kaiken aikani meidän ihanan 2-vuotiaan kanssa.