Tammikuu on mennyt hieman hampaita kiristellessä. Välillä tuppaa harmittamaan kun asiat sujuvat kovin tahmeasti. Vaikka löytyy niitä hyviäkin puolia. Yritän kovasti  kallistua sinne positiiviselle puolelle. Ihan oman hyvinvoinnin takia.

Työn laatu on ihan hävyttömän surkeaa. Asunnossamme putket vuotavat milloin mistäkin kohtaa, vesivaraaja on hajonnut, wc-pytyn vesisäiliö on hajonnut parista kylpyhuoneesta, pyykinpesukoneen poistoviemäri oli kokonaan tukossa ja vähän väliä jossakin päin taloa vettä tippuu. Siihen on jo melkein tottunut. Mutta nämä vesiongelmat eivät ole mitään verrattuna sähköongelmiin. No, faktahan on, ettei sähköä ole tarpeeksi ja sen jakelua säännöstellään. Se merkitsee sitä, että päivittäin meillä on useimmiten sähköt poikki kahdesti 1,5-3 tuntia kerrallaan. Näidenkin kanssa olisi tietysti helppo elää, jos katkot tulisivat ilmoitettuina aikoina. Mutta mitään muuta aikataulua ei ole kuin kotirouvan excell. Kotimiehenä minulla on aika hyvä käsitys koska katkot ovat minäkin päivinä. Tosin silti joudun monesti  toteamaan, että tänään katko alkoikin vartin aiemmin tai myöhemmin, tai joskus jopa jää kokonaan väliin. Tai sitten voin todeta, että tänään meillä onkin ylimääräinen sähkökatko. Mutta nämä ovat vakiongelmia sähköjen kanssa. Sitten on lisäksi ne kaikenmaailman laittomat kytkennät ja muut viritykset. Kokemuksen kanssa olemme oppineet mitä sähköpistoketta ei kannata käyttää ollenkaan, koska se tekee oikosulun koko huusholliin. Parista kylppäristä on peilin yläpuolelta lamppu räjähtänyt niin, että pieni lasikupuinen varjostin hajosi samalla. Kenellekään ei onneksi ole vielä sattunut mitään. Mutta näitä riittää ja niiden kanssa vain eletään. Jos kaikki nämä viat haluttaisiin korjata, pitäisi koko talo räjäyttää maan tasalle ja rakentaa uudelleen.

Mutta tästä aiheesta löytyy myös aihetta tyytyväisyyteen. Joka paikka prakaa, mutta korjausmiehen saa hetimiten. He ovat vain soiton päässä. Yes, madam. Sopiiko tänään kahdelta? Ja korjausmies tulee joskus kymmenessä minuutissa, joskus muutaman tunnin päästä. Ei puhettakaan ensi viikosta tai ehkä ensi kuusta. Sama asia on lääkäreiden kanssa. Kun haluaa päästä minkä tahansa lääkärin juttusille, löytyy aika, jollei samana päivänä, niin viimeistään seuraavana.

Olen siis tyytyväinen. Joka paikka talossa hajoaa, mutta korjausmies on kulman takana. Sille en voi mitään, että työn laatu on mitä on, turha menettää hermojaan päivittäin. Mutta voin nauttia siitä, että nostan puhelimen ja kerron tarvitsevani sähkömiehen, koska sähköt ovat taas koko talosta pois, eikä sulake pysy päällä, enkä tiedä missä se oikosulku tällä kertaa lymyilee. Voin luvalla nauttia kupillisen kahvia jonkun mukavan lehden tai kirjan ääressä kun odotan sähkömiestä saapuvaksi. 

Sähkömies tuli ja meni eikä löytänyt vikaa koska sillä hetkellä sähköt toimivat. Havainnoivan tutkimuksen tuloksena eräs neuvokas kotirouva tuli siihen tulokseen, että syy jatkuviin oikosulkuihin johtui silitysraudastamme. Silitysrauta ei ollut kuin reilut kaksi vuotta vanha ja merkiltään Phillips. Uuden raudan ostoreissulla kävi ilmi, että ainakin paikalliset Phillipsit olivat made in India. Uuutta rautaa valitessa ensimmäinen kriteeri olikin valmistusmaa, mikä tahansa muu paitsi…

Vuosien saatossa meillä on ollut vaikka minkänäköistä Phillipsin laitetta ja kaikki ovat osoittautuneet maanantaikappaleiksi. Valmistusmaata en ole ennen niin tarkkaan seurannut ostaessani elektroniikkaa tai muita sähkölaiteita, mutta tästä lähtien varmaan teen sen. Ehkäpä meille sattuneiden maanantaikappaleiden arvoitus on ratkennut. Kannatti siis muuttaa Intiaan.