Jouluakin on saatu pikkuhiljaa viriteltyä. Viimein tänä vuonna löytyi se kuusikin, ja menossa on sentään jo kolmas Intian joulu. Siis sellainen huonekasvikuusi. Tekokuusi meillä on ollut koko ajan. Mutta näin kauan menee päästä sisälle aivan erilaiseen kulttuuriin, jotta onnistuu löytämään sen huonekasvikuusen. Enkä toki edelleenkään väitä olevani ollenkaan sisällä tässä kulttuurissa.

Kuusessa on pelkät valot, ja onhan ne kivat, mutta ihmettelen olenko ainoa ihminen, jota häiritsee valojen johtohässäkät. Suorastaan inhoan niitä. Siksipä kuustakin voin kuvata vain pimeällä. Valoisalla yritän oikein kovasti olla näkemättä sitä johtohässäkkää.

Netistä yritin kuunnella jouluradiota, mutta ei sekään kovin joulun tunnelmaa sytyttänyt. Suomalainen joulumusiikki on toki kaunista mutta monesti vähän totista ja harrasta. Se ei vaan istu tänne auringonpaisteeseen. Täällä uskonto on iloinen asia ja valitettavasti oma uskonto ei tunnu kovin iloiselta. Löytyisi varmaan sopivaakin suomalaista joulumusiikkia mutta täällä sitä nyt ei ole saatavilla. Ne muutamat omat mukana olevat joululevyt tuntuivat aivan liian hartailta tai klassisilta jatkuvaan soittamiseen. Niinpä ostimme paikallisen levykaupan suppeasta valikoimasta uuden joululevyn. Ja tuo amerikkalainen viihteellisyys ja keveys sopii paljon paremmin tähän ilmanalaan, tai minun mielentilaan.

Nuorimman suosikki on ehdottomasti tämä. Ja jaksaa sitä vanhemmatkin katsoa. Lumiukko on pyörinyt meillä varmaan päivittäin, vaikka tämä innokkain katsoja ei ole koskaan päässyt lunta ja pakkasta kokemaan.

Joulusukat ovat myös esillä. Itse yritin niitä kovasti asetella kuvaan enkä ollut tyytyväinen, kunnes assistenttini ehti muilta kiireiltään ja teki asetelman puolestani.