Keittiömme on satumaa alle 2-vuotiaalle tutkimushaluiselle ja näppäräsormiselle tapaukselle ja katastrofi mammalle.

Vai pidetäänkö täällä lapsia nälässä?

Keittiössämme on vain kevyesti aukeavia / aukeilevia vetolaatikoita työtasojen alla. Ei yhtäkään yläkaappia tai hyllyä. Korkein paikka on jääkaapin päällä, mikä on jo niin täynnä kuin voi olla. Kaikki ruoka-aineet on säilytettävä tiiviskantisissa muovipurkeissa, koska muuten niihin ilmestyy ylimääräistä elämää. Mutta alle 2-vuotiaamme saa kaikki purkin kannet auki, sekä kierrevät että muuten aukeavat.

Puolen viikon aikana olen siivonnut keittiön lattialta purkillisen maidaa (vehnäjauhoa), purkillisen kaurahiutaleita, muutaman teepussin sisällön, yhden lattialle `pudonneen´ maitopurkin, joka aukesi saumastaan sekä yhden tuhanneksi palaseksi rikkoutuneen tarjoiluastian. Astiasto on uusiutunut hurjaa vauhtia viimeisen vuoden aikana. Käytännön syistä uusimmat hankinnat ovat melamiinia tai jotain muuta kovaa muovia. Tosin eivät nekään rikkoutumattomia ole kun putoavat kivilattiiaan tarpeeksi monta kertaa. Mutta eipä tarvitse liikaa kiintyä materiaan. Enää ei naurata ollenkaan miksi jääkaapin ovessa on avaimella lukittava lukko. Mitä olisikaan elämä jos sitä ei olisi?

Tämän hetken vaihtoehdot tuntuvat olevan seuraavat 1) hankin kalterit keittiön oviaukkoon, 2) tyhjennän loputkin tavarat keittiön laatikoista ja siirrymme ulkoruokailuun, 3) laitan tuon alle 2-vuotiaan sinne kouluun, missä kaikki olettavat hänen käyvän, 4) odotan, että tämäkin vaihe menee ohitse ja

tankkaan voimia niinä hetkinä kun tuo alle 2-vuotias näyttää tältä