Kaupunkimme vanhassa kaupungissa ei voi ikinä tietää mitä myyntitiskin takaa löytyy. Yksi tällaisista paikoista on eräs paperikauppa. Useimmat kaupat eivät ole itsepalvelumyymälöitä, vaan kadulle päin on vain myyntitiski.

Etenkin alussa ostosten suorittaminen oli hankalaa, kun ei ollut aavistustakaan mitä tiskin takaa mahtaa löytyä ja millä sanoilla haluamansa saattaa löytää. Monista tavaroista puhutaan tuotemerkin nimellä. Esimerkiksi jos haluaa liimaa, on hyvä osata pyytää Fevicolia. Lähes kaikki liima on Fevicolia, siis Fevicol-merkkistä. Ei tarvitse tutustua kymmeniin erilaisiin puteleihin ja valita mikä mahtaisi olla parasta omiin tarpeisiin koska ei ole kuin sitä yhtä. Säästyypä aikaa, ainakin jos liimaa sattuu löytymään siitä ensimmäisestä kaupasta. Tuo on yksi piirre tässä maailman suurimmassa demokratiassa, tavaroiden saatavuus on välillä kuin missäkin sosialistisessa sääntelytaloudessa. Demokratia ei tietenkään takaa tavaroiden saatavuutta. Hyvä puoli on myös se, että tuotteen hinta on painettu valmiiksi useimpiin tuotteisiin. Ei tarvitse siis miettiä jos tämän samaisen liimaputelin saisi halvemmalla seuraavasta kaupasta.

Myyntitiskin sivusta saattaa päästä vilkaisemaan tiskin takaista maailmaa, jos hyvin käy. 

 

Kaupan uumenista myyntitiskille päin. Pinoja pinojen perään. En tiedä voiko kellään olla käsitystä mitä mistäkin löytyy.

Pieni takahuone josta löytyy kortteja. Yleensä settiin kuuluu kortti, kuori ja välilehdet, joille voi kirjoittaa. Ja näitä ei osteta kappaleittain vaan sadan kappaleen pakkauksissa. Turha sitten ihmetellä miksi meiltä tulee joka vuosi samanlainen joulukortti kun täältä palaamme :)

Paloturvallisuudesta tuskin kukaan on kuullutkaan. Ja koska kaupanteko kestää tässäkin paikassa, tarjotaan odotellessa vaikka kupponen kahvia tai teetä. Muistin ottaa kuvan vasta kun kahvit oli juotu.

Ja hyvältä maistui, mukana oli ripaus kardemummaa. Ei vain ole syytä miettiä, mistä tämäkin kahvi haettiin. Ei kaupassa mitään omaa kahvinurkkausta ole. Kahvit ja teet haetaan kadun varresta pienistä pyörillä kulkevista kojuista, joista en ikimaailmassa muuten ostaisi mitään, koska ne näyttävät aivan järkyttäviltä. Näytän kuvaa niistä joskus toisella kertaa, ettette liikaa järkyty.

Noita kahvi- ja teekärryjä katsellessa mieleeni tulee lorun loppu "...juo kuumaa kuravettä päälle". Pitkään mietin minkä lorun loppu tuo on ja lopulta piti kääntyä asiantuntijoiden puoleen ja kysyä lapsilta, mistä lorusta tuo pätkä on. Ihmettelen vain, miten suomalaisen aprilli-päivän hokeman loppu voi olla kuin suora kuvaus Intian katukeittiön kärryistä.