Olen ollut kovin aikaansaamaton blogin päivittämisen kanssa vaikka aiheenikin on ollut "valmis" jo yli viikon. 

Edellisen viikon perjantaina 2.10. vietettiin Mahatma Gandhin 140-vuotispäivää. MG oli kansallissankari, siitä ei pääse mihinkään. Ja ehkä edelleenkin se ainoa lajissaan, joka on ollut tämän suuren kansan yhteisesti hyväksymä. Tällä hetkellä tuntuu, että kansaa yhdistää parhaiten isot Bollywood-tähdet, jotka melkein ovat täällä jumalasta seuraavan asemassa.

Jottei pääse unohtumaan, MG:n kuva löytyy jokaisesta setelistä.

Jokin aika sitten sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja katsoimme lasten kanssa elokuvan Mahatmasta. Podin hyvin huonoa omaatuntoa, koska kyseinen dvd on ollut meillä useamman vuoden(!) mutta vaikutti vain niin kovin tylsältä kolmen tunnin elokuvalta. Elokuva on vuodelta 1982 ja voittanut tuolloin kahdeksan oscariakin. Ehkä parhaiten neljännesvuosisata näkyi elokuvan temmossa. Ei ollut kiire mihinkään. Vaikka koko elokuvassa ei mitään oikein tapahtunutkaan kesti se sen kolme tuntia. Ihan ilman suurempaa ikävystymistä sen jaksoi kuitenkin katsoa. Uudestaan tuskin tulee kovin äkkiä katsottua. Mutta kun ollaan Intiassa asuttu, niin toki on kiva tuntea Bapun elämäntarinaa, ja näin se välittyi lapsillekin mielestäni aika hyvin.

Synttäreitä juhlistettiin tietenkin dry dayllä, eli ei alkoholia. Muutenkin tähän kuukauteen mahtuu yhteensä seitsemän kuivaa päivää, jolloin alkoholijuomien anniskelu ja myyminen on kielletty. Intian elomme alkoi kaksi vuotta sitten juuri lokakuun alussa ja olimme ihmeissämme kun harva se kerta ravintolassa kerrottiin, että tänään ei voida tarjoilla King Fisher -olutta ruoan kanssa. Nyt tämä tuntuu jo melkein normaalilta. 

EDIT: Haluan lisätä vielä muutaman sanan Gandhista, hänen elämäntyöstään ja Nobelin rauhanpalkinnosta, jota hänelle ei koskaan myönnetty. Gandhijia oli ehdotettu rauhanpalkinnon saajaksi vuosina 1937, 1938, 1939, 1947 sekä 1948, vain muutama päivä ennen hänen kuolemaansa. Kansainvälinen rauhanliike oli kritisoinut, että jotkut Gandhin väkivallattomista kampanjoista olivat ryöstäytyneet väkivaltaisiksi. Mm. tähän kritiikkiin Nobel-komitea oli vedonnut evätessään rauhanpalkinnon myöntämisen Gandhille. Siihen aikaan kenellekään ei oltu myönnetty rauhanpalkintoa postuumisti.

Mahatma Gandhi murhattiin 30. tammikuuta 1948. Sinä vuonna rauhanpalkinto jätettiin kokonaan myöntämättä sillä perusteella, ettei sopivia elossa olevia ehdokkaita ollut.

(Faktat ovat Times of Indian artikkelista. Olin vähän laiska, enkä jaksanut harrastaa tarvittavaa lähdekritiikkiä. Enkä siis tarkistanut tietoja muualta.)