Syksy on täynnä hindujen juhlia. Noin kuukausi sitten olin kutsuttuna erääseen intialaiseen kotiin viettämään pujaa. Puja on hindujen uskonnollinen tapahtuma, siinä rukoillaan tai osoitetaan kunnioitusta jumalille. Pujia järjestetään aika usein vähän asian kuin asian tiimoilta, eikä se vaadi mitään erityistä paikkaa.

Tähän kotiin oli rakennettu kaksi alttaria, joiden edessä puja suoritettiin. Välillä on vaikea nähdä, että omassa uskonnossamme ja hindulaisuudessa, ja siinä kuinka se ilmenee, on loppujen lopuksi kyse samasta asiasta. Niin erilaisina ne välillä näyttäytyvät. Täällä auringonpaisteessa kun katselee niin oma kristinusko vaikuttaa kovin synkältä, tummalta ja vakavalta. Ja hindulaisuutta ei voi kuvata millään noista adjektiiveista.

Tällaiset alttarit kyläpaikassani oli. Ne sijaitsivat vastatusten kapean mallisessa huoneessa.

Toki alttarit olivat hienot, omalla tavallaan. Yritän ja haluaisin ymmärtää niiden hienoutta, vaikka tosiasiassa ne olivat minun makuuni aivan liian kaikkea. Liian kirjavat, liian sekavat, liian vilkkuvat, liikaa krääsää, liikaa sekamelskaa, liikaa muovia. Mutta yritän kovasti.

Pujan toimitti talon touhukas emäntä. Ensinnä hän toivoi miehelleen pitkää ikää. Ja toisena toiveena hän toivoi kuolevansa ennen miestään. Hän perusteli tätä jälkimmäistä toivetta sillä, että lesken, ja etenkin naislesken asema Intiassa on huono.

Pujan jälkeen oli ruokailu. Lautasten asemaa toimittivat banaaninlehdet. Banaaninlehdelle tarjoiltiin kaikennäköisiä pieniä kasoja erilaisia ruokia, joita aluksi vähän ennakkoluuloisena katselin. Ennakkoluulot olivat täysin turhia. Kaikki mitä tarjoiltiin oli todella hyvää, vaikka en tiennyt läheskään kaikista, mitä ihmettä ne mahtoivat olla. Hyvin usein tarjottava on vain kasvisruokaa, tai sitten veg. ja non-veg. on ilmoitettu selvästi. Aika rauhassa voi siis syödä, vaikkei tietäisi mitä eteen on kannettu. Ei tarvitse pelätä pistelevänsä poskeen mitään kummallisuuksia, joita ei haluaisi suuhunsa laittaa.

Pujaa varten oli pitänyt pukeutua sariin. Minulla ei sellaista ole itselle edes hankittuna. Hienojahan nuo ovat, mutta en ole omaan kaappiini kaivannut. Sitä paitsi sarin pukeminen ei ole ollenkaan niin helppoa. Niiden taitosten tekeminen on ihan oma taiteen lajinsa. Ja kun ne metrit oli kieputettu ympärille, oli olo kuin lahjapaketilla. Isak kun näki sarin päälläni hän alkoi nykimään olan yli menevää liehuketta ja tuumasi, että peitto, pois. Ihmetteli kai kun mamma kulkee keskellä päivää peitto päällään.

Tämän pujan jälkeen oli vielä toinen puja toisessa paikassa. Sinne oli kutsuttu oikein bramiini paikalle. Hänellä oli kirja mukanaan, josta hän lauloi. Ja kauan kesti, taisi laulaa kirjan kannesta kanteen.

Täytyi vielä kurkistaa mitä siellä laulukirjassa lukee. Sävelen bramiini taisi osata ulkoa tai sitten keksi omasta päästään.