Olen yrittänyt viimeisen kuukauden ajan tehdä lehtitilausta ja viimein se onnistui. Kuinka voikaan olla sanomalehden tilaaminen niin hankalaa. Tosin taisin itse unohtaa säännön KISS (keep it simple stupid).

Aluksi kävin aamuisin ostamassa aamun lehden korttelin päässä sijaitsevalta lehtistandilta. Sitten jossain vaiheessa minulle ei ollut enää aikaa käydä ostamassa lehteä eikä toisaalta aikaa lukeakaan sitä. Sitten jossain vaiheessa ehdin silmäilemään uutiset netistä, jos yhteydet toimivat. Ja nyt vähän aikaa on tuntunut siltä, että voisi olla lehtitilauksen aika.

Ensin menin Times of Indian paikalliseen toimistoon, joka sijaitsee pääostoskadun varrella. Ensimmäisellä kerralla se tietenkin oli kiinni tai ainakaan ei ollut paikalla henkilöä, joka olisi voinut ottaa tilauksen vastaan. Seuraavan kerran kun pääsin sinne, se oli auki, mutta minulle kerrottiin, että siinä toimistossa voi vain jättää ilmoituksia tai mainoksia, joita haluaa lehteen. Times of India on Intiassa laajasti ilmestyvä lehti, mutta usealla paikkakunnalla ilmestyy pieni lipare sen välissä, jossa on paikallisia uutisia. Meillä se on Times of Nasik, joka on todella onneton lipare eikä edes ilmesty joka päivä. Mutta silti paikallista asiaa.

Tilauksen olisi kuulemma voinut tehdä toisessa konttorissa, joka sijaitsee Shalimarissa, eli vanhassa Nashikissa. Osoitetta hän ei edes yrittänyt kertoa minulle. En ymmärrä miten näillä osoitemerkinnöillä mikään löytää ikinä perille. On oltava paikallinen, jotta niitä ymmärtää. Ei kadunnimiä eikä talojen loogista numerointia. Se talo siellä lähellä sitä ja vastapäätä sitä ja kolmas rappu ja ylin kerros. Todella havainnollista. Sain siihen Shalimarin konttoriin yhden puhelinnumeron, mutta tilauksen voisi tehdä myös läheisestä lehtikioskista. No sepä kätevää. Menin siis tuohon lehtikioskiin ja yes madam, mihin osoitteeseen laitetaan. Juu huomisaamusta alkaen. Lehti tulee seitsemän maissa. Kiitos kiitos. Sitä lehteä ei koskaan kuulunut.

Jonkin ajan päästä kävin uudestaan tuossa lehtikioskissa ihmettelemässä minne tilaukseni oli joutunut. No madam, ei täältä mitään tilausta voi tehdä. Mutta Times of Indian konttorissa sanottiin niin. Ei madam, ja olan kohautus. No, oikeasti en uskonutkaan, että lehti olisi oikeasti alkanut tulla sen ensimmäisen lehtikioskivierailun jälkeen.

Seuraavaksi asian muistaessani sitten soittelin siihen numeroon, jonka olin saanut. Onko herra Santosh. Haluaisin tehdä lehtitilauksen. Ei täältä voi tilausta tehdä. Jaahas, no missähän voisin tehdä lehtitilauksen? Se pitää tehdä paikalliselta dealeriltä. Minulla ei ole numeroa paikalliselle dealerille. Sain numeron toki. Kiitos, kiitos. Numerosta ei vain koskaan kukaan vastannut.

Miksei voida sanoa suoraan, ettei tiedä miten asian saa hoidettua. Asia vaan siirretään eteenpäin. Ja tietenkin toivotaan, ettei tuostakaan naisesta kuule enää uudestaan. Jos sattuu kuulemaan, on vastaus sorry madam, mikä ei tarkoita yhtään mitään. Kukaan ei ole teoistaan ollenkaan pahoillaan. Kukaan ei ota teoistaan mitään vastuuta.

Ja sitten kuitenkin on niitä aivan ihania ihmisiä. Viimein kävelin yhtenä aamuna tuolle meidän omalle lehtistandille. Lehtistandeja on vähän siellä sun täällä. Ne ovat pieniä pöytiä tien sivussa ja aamuisin niillä myydään sanomalehtiä. Loppupäivän ne nököttävät tyhjänä. Paikalla oli standin vastaava myyjä, joka on ollut siinä koko täällä asumisemme ajan. Aina hän ei ole paikalla vaan standin takana istuu joku muu. Mutta tällä kertaa oli. Ostin päivän lehdet ja kysyin samalla olisiko mahdollista saada lehti kotiin asti aamuisiin. Yes madam. Mikä asunnon numero onkaan?

Ja seuraavasta aamusta alkaen meille alkoi tulla Times of India kotiin. Nyt kun saisin vielä lehdenjakajan ymmärtämään, että voi vain jättää lehden ovemme taakse eikä tarvitsee soittaa ovikelloa aamuvarhaisella. Mutta se on sitten taas oma projektinsa.

Lähilehtistandimme. Ei vain tullut ekana mieleen, että tilaus tehdään täällä.

 

Itselleni kuitenkin muistutukseksi KISS.