Olen tullut siihen johtopäätökseen, että Intiassa oikean ja väärän raja ei kulje samassa paikassa kuin Suomessa. Se, miten olen tottunut ajattelemaan, ei pidäkään täällä paikkansa. Tai se on aivan jakomielistä. Yhdessä hetkessä pieni vilpistely saa minut niin vihaiseksi ja seuraavassa hetkessä joudun katumaan kaikkia ilkeitä ajatuksiani koska kohtaan sellaista ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta, jota myöskään en osaa odottaa. Mielestäni on vaikea ymmärtää miten voi olla samaan aikaan äärettömän ystävällinen, avulias, huomaavainen ja myös vilpillinen. Sen tähden olen tullut siihen johtopäätökseen, että oikean ja väärän raja ei sijaitse samoin kuin ne sijaitsevat minulle. Muuten en pysty ymmärtämään tätä käyttäytymistä.

Pienet esimerkit suuntaan ja toiseen. Olen käyttänyt täällä koko ajan samaa matkatoimistoa Intian sisällä tapahtuvien lentojen ja junamatkojen varaamiseen. Tuon matkatoimiston henkilökunta on käynyt tänä aikana tutuksi. Viime viikolla varasin taas lentolippuja. Katson lennot itse netistä ja käyn pyytämässä heitä hankkimaan liput valitsemalleni lennolle. Kun menin hakemaan lippujani, tarkistin, että päivämäärät, kellonajat ja muu on oikein. (Täällä pitää AINA tarkistaa itse että kaikki on oikein). Muuten ok, mutta liuskan e-liput olivat 100 rupiaa kalliimpia per lippu kuin netissä sinä päivänä ollut hinta. Kysyin mistäköhän se johtuu. Virkailija meni koneelle ja näpytteli siellä aikansa ja printtasi uuden liuskan, jossa oli perheen e-liput, vain 100 rupiaa halvempina per lippu. Ei mitään selityksiä. Kysehän ei ollut isoista summista vaan periaatteesta. Vaikka miten olisi tuttu paikka on aina tarkistettava mitä maksaa, mistä maksaa ja onko vaihtoraha oikein. Ja tällaisen tapauksen jälkeen manaan mielessäni kaikki intialaiset.

Sitten kävin lähiapteekissamme kysymässä käsien desinfiointiainetta. Yleensä lähiapteekistamme löytyy kaikkea mutta käsidesiä ei nyt löytynyt. Myyjä sanoi, että seuraavaksi päiväksi hän saa sellaisen. Seuraavana päivänä en kuitenkaan tullut poikenneeksi lähiapteekissamme. Ajattelin varmistaa, että tuote on siellä sitten kun menen kun annan vähän lisäaikaa. Samaisena iltana vähän ennen kello kymmentä ovikellomme soi, ovella on kuulemma joku intialainen mies. Ovellamme oli yksi myyjä lähiapteekistamme sen käsidesipullon kanssa. Hän toimitti sen meille kotiin asti. En ole koskaan apteekissamme kertonut missä asumme mutta varmaankin se on tiedossa. Ja toki porttivahtimme osaa kertoa mistä ne ulkomaalaiset löytää. Niin ystävällistä ja avuliasta. Ja häpeän syvästi, että olen koskaan ajatellut pahasti yhdestäkään intialaisesta.

Samassa paketissa tulee sekä uskomatonta ystävällisyyttä että pientä vilpistelyä, enkä tiedä olisinko ihastunut vai vihastunut.  Voin selittää tätä kaksijakoisuutta vain sillä, että oikea ja väärä ei ole heille sama asia kuin minulle.