Intian elomme jatkuu vuodella. Asia varmistui kyllä jo kesän alussa. Tunteet olivat vähän ristiriitaisia. Toisaalta Suomen koti houkuttelee, mutta tästäkään en olisi halunnut vielä luopua. Vaikka välillä vähän tuskastuttaakin.

Isompia lapsia polttelee kaverit Suomessa, ja vapaus, joka on niin erilaista kuin täällä. Kesälomallamme sen taas huomasi, kuinka vapaus suorastaan kihahti päähän. Lomasta muodostui ajoittain pienoinen tahtojen taistelutanner kun nuorisomme olisi mennyt ja tullut tahtonsa mukaan, eikä se nyt Suomessakaan ihan niin mene.

Mutta selvittiinpä taas siitäkin. Pienellä möykkäämisellä. Sekä siellä että täällä. Vaikka välillä tuntui, että järki lähtee omastakin päästä.

Me paimennamme laumaamme edelleen Intian taivaan alla.

Ja myrskyn jälkeen on aina tyyntä. Nyt nautitaan siitä.

Nämä kuvat ovat kaupunkimme kupeesta olevalta padolta ja järveltä. Se on oikeastaan lempipaikkamme täällä. Käymme kävelemässä siellä lähes viikoittain. Vähän aikaa sitten yhdistin miksi se mahtaa olla lempipaikkamme täällä. Se muistuttaa meitä omasta Suomen kotipaikasta. Padolla on rauhallista, yleensä vain vähän ihmisiä, siellä tulee, on ilmaa ja järvi, siellä on raikasta. Tuuli on lämmin toisin kuin Suomessa, en pane pahakseni. Järvi ei ole meri, mutta onpahan vettä. Vastaranta näkyy, melkein kuin Suomessa.