Nokialaiseni ruutu pimeni ja minun oli aika tutustua paikalliseen Nokia Careen. Ensimmäiseisellä yrityksellä luovutin, koska tupa oli täpötäynnä muitakin avuntarvitsijoita. Positiivista oli, että käytössä oli sentään vuorojärjestelmä. Ei tietenkään mitään lappuja mutta vihko, johon kirjattiin oma nimi ja puhelinnumero. Vihkon järjestyksen mukaan jaettiin vuoroja. Minua valaistiin, että odottamaan joutuisi vähintään puoli tuntia. Annoin saman tien periksi ja päätin käyttää toista taktiikkaa eli tulla heti aamulla kun huolto aukeaisi. Mutta tuo vuorojärjestys oli hyvä, koska intialaiset eivät osaa seistä jonossa vaan tuppaavat itsensä jokaiseen vapaaseen rakoseen.

Seuraavana aamuna tein uuden yrityksen. Liike aukesi kymmeneltä, mikä on tosi aikaista intialaisille. Olin heti toisena paikalla ja nyt pääsin keskustelemaan jo ongelmastanikin. Liikkeen ovenpielessä kerrottiin sen olevan auki kymmenestä lähtien, mutta myös työntekijät saapuivat kymmeneksi. Eli ensin odoteltiin heidän paikoilleen asettautumista ja koneiden ylösajoa. Odotellessamme ensimmäisenä paikalle tullut asiakas halusi kuulla ongelmani ja olisi halunnut tutkia puhelimenikin. Olen kuitenkin tullut hieman varautuneeksi tämän ylenmääräisen avuliaisuuden kanssa, joka monesti menee yli minun rajojeni. Ja tietenkin hän halusi tietää myös Which nationality? Enkä voinut vastustaa kiusausta vaan oli pakko esittää vastakysymys tietääkö hän mistä Nokia on lähtöisin. Koreasta kuulemma.

Kännykkäni pääsi heti pika-analyysiin tiskin takana työskentelevän pojan käsiin. Sisuskalut esiin, laatikosta hammasharja käteen ja harjaus.

Kierrätyskin toimi. Liikkeen keskellä seisoi kierrätyslaatikko. Kuuluu varmaan Nokian periaatteisiin. Harmi, ettei laatikkoon nähnyt. Epäilen sen olevan typötyhjä. Kaikki mahdollinen käytetään niin loppuun, ettei kierrätyslaatikkoon varmasti löydy täytettä. Paitsi meillä olisi kyllä muutama kierrätykseen joutava yksilö. Mutta jos ne siihen laatikkoon kävisin laittamassa en usko, että ne päätyisivät mihinkään materiaalikierrätykseen vaan joku niitä olisi hetken päästä myymässä jonkun kadun kulmalla.