Muutama viikko sitten kävimme miehen työmatkalla Barodassa, naapuriosavaltio Gujaratissa. Kuvia matkalta tuli valitettavan vähän. Menimme sinne autolla. Matkaa ei ole kuin jonkun verran yli kolmensadan mutta tiet ovat niin huonokuntoisia että aikaa palaa tuhottomasti. Yhteen suuntaan aikaa kului 6-8 tuntia, joten vaikka kaikkea kivaa kuvattavaa välillä näkyi, en millään viitsinyt pyytää kuskia pysähtymään jos ei ollut muuten pakko pysähtyä. Sitä paitsi kun hän saisi auton pysäytettyä, olisimme jo kaukana siitä mistä olisin halunnut kuvia ottaa.

Vaikka suuri osa matkasta oli moottoritietä, niin ei siitä paljon ole apua jos ei osata ajaa moottoritiellä. Samanlaista puksuttamista ja härdelliä kuin pienemmilläkin teillä. Vaikka ajoittain oli jopa kolme kaistaa yhteen suuntaan, niin reunimmainen kaista on pois käytöstä, koska siihen on vähän väliä joku päättänyt parkkeerata autonsa tai rekkansa. Ja oli auton nopeus mikä tahansa, sillä pitää ajaa sitä keskeisintä kaistaa. Sama tööttäily pätee moottoritielläkin ja ohittamaan joudutaan milloin miltäkin puolelta. Ja välillä vain seistään liikennesumassa keskellä moottoritietä, mistä nokkelimmat koukkaavat ohitse pientareen kautta.

Moottoritien sivussa oli tiuhassa pysähtymispaikkoja. Pienempiä ja isompia syömä- ja juomapaikkoja. Monesti vähän epämääräisen näköisiä. Paikkojen nimikylteissä lukee aina hotel se ja se. Aluksi muutettuamme Intiaan ihmettelimme noita hotelleja tien varrella ja mietimme, että tuonnäköisissä hotelleissa ei kyllä tekisi mieli yöpyä. Kunnes sitten jossain vaiheessa ymmärsimme, ettei nimitys hotel tässä yhteydessä merkitse yöpymispaikkaa vaan vain pysähtymispaikkaa, monesti myös ilman vessaa. Näillä tienvarsihotelleilla oli myös hauskoja nimiä kuten Hotel Relief tai Hotel Aroma. Meidän pysähdyspaikkamme nimi oli Hotel Paras.