Lauantai kului kiireisesti hoidellessa pikkuasioita kuten tehden ruokaostoksia ja valmistautuen companyn uuden expatpariskunnan vierailuun. Ostokset joutuu yleensä hakemaan monesta paikasta, koska jostain kumman syystä yhdessä ja samassa kaupassa ei voida myydä kaikkea tarvittavaa. Halusin ostaa vaahtoutuvaa kermaa ja sitä taas saa vain yhdestä tietystä kaupasta.

Tällaisesta paikasta

 

 Ja koska en tarvinnut kermaa koko litraa, piti se purkittaa pienempiin pakkauksiin. Siellä hyllyn takana lattialla sitä minun kermaani purkitetaan.

Kaikkeen tottuu. Vähänhän tuo hymyilyttää mutta se on aivan normaalia. Joka paikassa purkitetaan, pussitetaan ja pakataan maassa istuen, myyntipöytien alla ja milloin missäkin kadun vierustalla.

Tässä siivilöidään tuollaisia riisihiutaleita ja pakataan pienempiin pakkauksiin isoista säkeistä. Tämä on lähilähikauppamme edustalta. Ja ei, en tiedä mitä niistä siivilöidään, ja ehkä en halua tietääkään. No toisaalta sama, koska en käytä tuollaisia hiutaleita mihinkään.

 

Vähän ennen kuutta oli suolainen piirakka juuri valmistumassa, liina pöydässä, kattaus hyvällä mallilla ja talo siistinä. Silloin, kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaa tuo saksalaispariskunta ilmoittaa, etteivät pääsekään tulemaan koska joku asennus ollaan tulossa tekemään heille. Niin, maassa maan tavalla. Nämä saksalaisparat eivät vielä tienneet, ettei täällä kukaan tule ilmoitettuun aikaan vaan silloin kun lystää. Ja jos aika ei itselle sovi, siitä voi sanoa ja käskeä tulemaan seuraavana päivänä eikä jäädä nöyränä pokkailemaan. Takkuisesti alkoi siis tämä suhde. Uutta kutsua ei ehkä ihan heti ehditä antamaan.

Mutta piirakat ja kermavaahdot kelpasivat omallekin kokoonpanolle, sinänsä ei mitään suurta vahinkoa syntynyt. Mikäpä oli herkutellessa kun oli tavarat ojennuksessa ja pölytkin pyyhitty.