Mieheni kuuli työkollegaltaan hiljattain selityksen intialaisesta aikakäsityksestä. Kun me ajattelemme aikaa kellonaikana, palaveri alkaa 9.30 tai 14.00, niin intialainen ajattelee palaverin ajankohdan esimerkiksi ennen lounasta tai lounaan jälkeen. Hän ei kuulemma ajattele sitä kellonaikana vaan tapahtumana joka järjestetään päivän muiden asioiden kanssa järjestykseen ennen tai jälkeen. Tämän takia heput, jotka hiippailevat palaveriin 9.45 tai 14.20 eivät itse voikaan ymmärtää edes tehneensä jotain väärin. Toki miljardista ihmisestä on moneen lähtöön, ehkä isoissa cityissä saattaa olla jo toisin.

Autokuskimme on joutunut oppimaan, että meille ’five minutes’ ei tarkoita kohta vaan VIISI minuuttia. Emme halua kuunnella satuja, vaan tosiasian, kuinka kauan vielä kestää ennen kuin hän on paikalla. Paljon helpompi suhtautua odottamiseen, jos tietää oikeasti kuinka kauan pitää odottaa. No, pääsääntöisesti tulemme oikein hyvin toimeen, kunhan säännöllisin väliajoin muistutamme, että meille se ’five minutes’ on edelleen vain viisi minuuttia. Me tiukkupipoiset länkkärit.