Yhden kaupan edustalla oli säkillinen kuivattuja chilejä. Näyttivät kivalta. Otin muutaman kuvan ja ostinkin vähän chilejä vaikken niitä nyt niin olisi tarvinnutkaan. Näin hauskasti 100 grammaa chilejäni pakattiin. Pala sanomalehteä ja narua ympärille epämääräisesti kieputtaen.

 Tuo chilien pakkaustapa kyllä viehätti minua toisin kuin monessa muussa paikassa. Muovipussit eivät maksa mitään ja sen huomaa. Kaupassa käydessä joko kassahenkilö tai joku toinen kaupan työntekijä pakkaa ostokset. Minua välillä vähän kiristää koska tiedän toki paremmin kuinka ostokseni pitäisi pakata. Ja vielä enemmän minua rasittaa ne miljoona muovipussia, jotka kantautuvat meille kotiin. Käynkin yhden naisen sotaa muovipusseja vastaan. Minkä ihmeen takia ostokset täytyy pakata niin moneen pussiin? Muutama tavara pohjalle ja seuraava pussi. Yleensä käynkin kaupassa oman kangaskassin ja muutaman vanhan muovipussin kanssa. Sekään ei kaupan ovella päivystäviä ovimiehiä miellytä. Kaikki ylimääräiset tavarat pitäisi jättää lokerikkoon kaupan oven ulkopuolelle kaupassa asioinnin ajaksi. Olen yleensä saanut pitää kassini kun selitän haluavani ostokseni pakattavan niihin. Selitystä ei varmaan kukaan ymmärrä mutta omituisuus taitaa mennä ulkomaalaisuuden piikkiin. Lähikaupan nuori henkilökunta luultavasti naureskelee omituisille tavoilleni. Tosin minua se ei haittaa. Olen selittänyt, etten halua tehdä yhtään ylimääräistä roskaa tähän maahan. Niin kuin minun kauppapusseillani olisi mitään merkitystä. Mutta kiikutanpahan niitä pusseja edestakaisin kaupan ja kotimme väliä. Osin siivoan vain omaa omaatuntoani kun se muovipussivuori ei pullistele minun kotonani. En voi ymmärtää tätä vastuutonta suhtautumista roskaamiseen. Kaikki roskat heitetään surutta maahan.

Eilen olin lasten kanssa lähikaupassamme. Isak käveli itse koska lähikauppamme kärryissä ei ole lapsen istumapaikkaa. Tällä kertaa hän mennä töpsötti käytäviä edestakaisin eikä edes alkanut tyhjentämään hyllyistä purkkeja ja pakkauksia. Hän olisi ainoastaan halunnut ehdottomasti mennä kaupan takahuoneeseen, jonne oli ovi kutsuvasti raollaan. Muutaman yrityksen jälkeen myös yksi kaupan pojista tuli hakemaan Isakia pois ja sanoi, ettei sinne ole hyvä mennä kun siellä on rottia. Niin. Ai jaa. No, toki sen tiesin, että kaupoissa vilistää kaikenlaisia nelijalkaisia, mutta halusinko oikeasti kuulla tuon. En välttämättä. Monesti voisi olla paljon tyytyväisempi kun ei tietäisi ihan kaikkea.