Laitan vaihteeksi vähän kuvia. Olimme pari viikkoa sitten "tuulettumassa" naapurikaupungissa Punessa. Kiva vain päästä hetkeksi kotiympyröistä jonnekin muualle. Kotiin on sitten niin kiva taas palata. Ja koko joulun ajan ja uuden vuoden vietimmekin tiiviisti täällä kotona. Esan työn takia siihen aikaan ei voi kuvitellakaan lähtevänsä jonnekin muualle. Mietin kyllä tarvitseeko company häntä joulun aikaan enemmän kuin kotiväki.

Pune on vähän isompi paikka ja sieltä löytyy kaikkia "ylellisyystuotteita", joita täältä ei saa. Ylellisyystuote on esimerkiksi kinkku. Sitä ei tästä kaupungista löydy, edes ravintoloista. Itse olen kyllä ihan tyytyväinen papu-, linssi ja vihannesruokavalioon. Loppu perhe vain kaipaa välillä kinkkupastaa. No, olihan se hyvää, mutten mitään päiväunia näe kinkkupastasta.

Pune näyttää samanlaiselta ja samalla myös erilaiselta. En oikein osaa sanoa mikä siitä tekee erilaisen näköisen. Ehkä kaupungin koko.

Alla kuvassa on kukkakauppa pyörillä. Kaikenlaiset pienet pyörillä kulkevat kaupat ovat ihan yleisiä. Myös jäätelökioskit kulkevat samalla tavoin. En ole ostanut niistä koskaan jäätelöä mutta voin vain kuvitella, ettei voi olla kovin kylmää. Tuollaista huonekuusen, joka on keskellä kuvassa, olisin halunnut ostaa ennen joulua mutta ei sattunut silloin kävelemään yhtään kukkakauppaa vastaan.

Kävimme tutustumassa Empress Botanical Gardeniin. Kohde valittiin ihan hakuammuntana suhteellisen läheisen sijainnin vuoksi. Emme tienneet mitä odottaa. No, paikassa oli toki oma viehätyksensä mutta käsityksissämme kasvitieteelliset puutarhat ovat viihtyisiä ja hyvin hoidettuja paikkoja. Tämä puutarha oli varmaan nähnyt parhaat kukoistuksen päivänsä. Oli siellä hienoja isoja puita.

Ja tällainen kuhertelukuja. 

Lummelampi oli hyvin surullinen näky. Tuo roskaaminen on jotain mitä ei voi ymmärtää. Se on yksi hyvin surullisia asioita täällä. En voi käsittää kuinka ihmiset heittävät kaiken roskan käsistään maahan. Mistä periytyy tuollainen välinpitämättömyys ja vastuuttomuus?

Tuohon roskan määrään oma silmä pikkuisen turtuu, koska joka paikka on täynnä roskaa. Sitä yrittää olla näkemättä enää.

Minä nautin kun sain pitää paremmasta kamerastamme huolta. Se on hiukka kevyempikin kannettava kuin pieni touhupakkauksemme.

Ja lapset jaksoivat ihmetellä mitä kuvattavaa noissa ruukuissa on. Mutta kun ne olivat minusta niin tosi hienon näköisiä.

Lisäksi tykkään kuvata ihmisiä.

Ja vielä muutama outo otos, joista itse pidän. Ehkä ne eivät näytä Intialta, mutta minä voin näistä aistia sen vähän pysähtyneen tunnelman isojen puiden katveessa.