Pääsimme oikein lehteen asti. Kuvatekstissä kuulemma lukee run baby run.

Babysta vaan ei näy nenänpäätäkään. Hän kun väsähti heti alkumatkasta. Epäilen kyllä, että syy lehteen päätymiseen on rattaissamme. Ne ovat varmaankin Nashikin ainoat rattaat. Kertaakaan en ole nähnyt rattaita kenelläkään muulla. Paitsi Isakin ensimmäisillä ystävillä, brasilialaisella Carolinalla ja ranskalaisella Axelilla, jotka molemmat ovat muuttaneet täältä pois. Mutta tässä kaupungissa intialaiset eivät käytä rattaita. Tosin en niin kauheasti sitä ihmettele. Rattailla kulkeminen on hankalaa. Jollei suunnittele reittiä etukäteen, joutuu rattaita nostelemaan vähän väliä. Ja siinähän riittää lisää töllisteltävää kun mamma ottaa rattaat kainaloonsa.

Rattaita on kyllä muutamassa paikassa myytävänä. Ne näyttävät vähän isoilta nukenrattailta. Paitsi renkaat, jotka ovat samaa kokoa kuin nukenrattaissa. Siis en todellakaan ihmettele, ettei kukaan muu täällä käytä rattaita. Itse olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jos vain mahdollista, niin rattaat ovat kätevämmät kuin kantaminen. Meidän babymme on pikkuisen eri kaliiberia kuin intialaislapset, jotka kannetaan lonkan päällä. Ja vaikka meillä on kantoreppu, jossa kannettavan paino jakaantuu lantiovyölle, on se silti aika raskasta, ja kuumaa. Sitäpaitsi rattaissa voi paljon paremmin ottaa pienet nokoset kun siltä tuntuu.