Todellisuus kirjaimellisesti räjähti lastemme kasvoille.

Aamulla ennen töihin ja kouluun lähtöä Esa ehti lukea Mumbain räjähdyksistä, mutta ajatteli, että on paras puhua asiasta lapsille vasta illalla kun on paremmin aikaa. He olivat muutenkin kovin jännittyneitä kun on menossa lukuvuoden toinen assesmentti eli koejakso. Olisi tietenkin pitänyt ymmärtää, että illalla olisi jo liian myöhäistä.

Lapset ehtivät olla koulussa pari tuntia ja aloittaa kemian kokeensa, kun vartin päästä kaikkien koepaperit kerättiin hätäisesti pois ja joka iikka käskettiin busseihin. Edes kirjoja ei ehtinyt omasta luokasta hakea. Mitään asiallista informaatiota tapahtumista ei annettu, vaan tieto tuli kavereilta, jotka tiesivät kertoa kuinka Mumbaissa on räjäytelty ja nyt ne terroristit ovat matkalla Nashikiin tekemään tuhojaan täällä. Sain kotiin kaksi hyvin järkyttynyttä ja vähän itkuista lasta. Loppupäivä sammuteltiin tulipaloa. Katsoimme CNN:n uutisia ja keskustelimme terroristeista ja pommeista yhä uudestaan ja uudestaan.

Uskon yhä vahvemmin, ettei pedakogiikkalla ole mitään tekemistä opettajan opinnoissa täällä. Tosin myös kriisinhallintaa olisi syytä ottaa opinto-ohjelmaan. Tuntuu, että täällä ajelehditaan koulumaailmassakin vain kriisistä toiseen. Toki kaikki kriisit eivät ole näin mittavia. Niin, koulussa oli tehty päätös, että varmuuden vuoksi lähetetään kaikki lapset kotiin kesken päivän, kun tilanne Mumbaissa oli vähän sekava. Koteihin siitä ei tietenkään informoitu mitään. Niin tyypillistä.

Tein kovasti työtä, että sain lapset vakuuttumaan, ettei meillä ole mitään hätää ja olemme aivan turvassa vaikka talomme alakerrassa onkin kauppa. Hätä oli myös siitä, miten mummi ja pappa pääsevät tulemaan, jos lentokenttä on räjäytetty taivaan tuuliin. Ja jos vaikka terroristit ampuvat heidät kun he tulevat lentokoneesta. Toinen räjäytyksen kohteena olevista hotelleista, hieno Taj, oli lapsille tuttu paikka. Kävimme siellä kahvilla ja jäätelöllä käydessämme katsomassa Gate of Indiaa. Paikka jäi vahvasti lasten mieleen kun wc:ssä käydessäkin oli henkilö avaamassa vesihanaa ja ojentamassa käsipyyhettä. Ja nyt katselimme telkkarista kuinka lieskat roihuivat Taj-hotellin ikkunoista.

Terroristeista käsittämättömine tekoineen tuli varmaankin uusi pelonaihe tsunamin ja maanjäristyksen rinnalle. Myös lentokoneonnettomuudet ovat tabujen listalla. Omassa lapsuudessani muistan pelänneeni ydinsotaa, terroristeista en varmaankaan ollut kuullut edes puhuttavan. Globaalit uhat ovat vain muuttaneet muotoaan.