Työpaikoilla lounasaikaan syödään yleensä omia eväitä. Toki on joitakin isoja työpaikkoja, joissa on työmaaruokala, mutta suuri osa lounastaa omia eväitään työpaikoilla ja myös kouluissa. Minun onnekseni lasten koulussa on ruokailu järjestetty koulun puolesta. Välillä on kuulemma kauheaa ruokaa ja toisinaan oikein hyvää, aivan kuten Suomessakin. 

Lounas kuljetetaan eväsrasioissa, joita sanotaan tiffineiksi. Tiffin on peltinen pyöreä rasia, jossa on päällekkäin monta kerrosta. Yhteen kerrokseen laitetaan pyöreät litteät naan, chapati tms. leivät. Seuraavassa kerroksessa on yleensä linsseistä valmistettua kastiketta. Siinä saattaa olla koko lounas. Ruokailuvälineitä ei tarvita, koska kastike syödään repäisemällä leivästä palanen, jonka väliin kastiketta otetaan.

Kun menee kauppaan iltapäivällä ja avatessaan kaupan oven ruoan hajut leijailevat vastaan, tietää, että työntekijöillä on lounastauko meneillään. En tiedä, mutta luulen, ettei sosiaalitiloista tai kahvihuoneista ole täällä tietoakaan. Lounas syödään kaupan lattialla istuen. Eikä vuoronperään vaan monesti yhtä aikaa. Koko henkilökunta tai ainakin suuri osa saattaa olla ringissä istumassa kaupan lattialla avonaisten tiffineidensä kanssa.

Aluksi saatoimme ihmetellä kaupassa käydessämme kun yhtäkkiä ilmassa leijailee vahvat ruoan tuoksut, kunnes jonkun hyllyn takana näimme työntekijät lattialla lounastamassa. Vaivaantuminen tilanteesta on varmaan hyvin yksipuolista. Paikalliset pitävät tilannetta luultavasti aivan normaalina, eivätkä koe ollenkaan vaivaantumisen tunteita vaikka koko henkilökunta istuisi lattialla syömässä. Minä vain en tiedä olenko minä väärässä paikassa väärään aikaan vai onko syy lounastajissa. No, vastaus on tietenkin ilmiselvä, kuka ihme tulee ostoksille keskellä iltapäivää.     

Kunnes taas joku aika sitten menin ostamaan uutta värikasettia printteriimme pienehköstä printtereitä ja tietokoneita myyvästä kaupasta. Heti ovella vastaan tulvahti tutut tuoksut. Liikkeen lattialla istui ringissä 6-7 liikkeen työntekijää avonaisten tiffineidensä ääressä. Useista pölyisistä liikkeistä poiketen tässä liikkeessä on oikein siistiä sisällä. Kengätkin täytyy riisua ennen sisälle astumista. Laskin Isakin sylistäni lattialle ostokseni ajaksi. Isakista oli oikein mukava kun lattialla istui muitakin hänen lisäkseen ja hän uteliaana konttasi kurkistamaan mitä hauskaa siellä on meneillään.  Eikä ollenkaan tuntunut kiusaantuneelta.