Sadetta siis saimme. Nyt vielä jotain numeerisena tietona.

Koko viime viikon satoi ja ainakin sitä edeltävän viikonlopun. Sen pidemmälle ei muisti riitä. Sateiset päivät vain seurasivat toisiaan. Viikon loppupuolella torstaina ja perjantaina vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Sateeseen tylsistyneenä odotin sen loppumista. Pyykkejäkään ei taas saanut kuivaksi kun oli niin kosteaa. Edes autolla ei huvittanut lähteä mihinkään. Perjantaina vettä oli satanut vajaassa kahdessa tunnissa yli 200 milliä. Sen tähden vesi ei enää mahtunutkaan Godavari-jokeemme ja veden pinta nousi ennätyskorkealle. Joen varrelta vesi vei mukanaan tai tuhosi usean tuhannen perheen asumukset, vaurioitti siltoja ja teitä (paljon pahemmin kuin meidän koulubussimme käyttämää siltaa) ja tuhosi maanviljelyksiä, jonka johdosta vihannesten hinta on tällä viikolla ampaissut hurjiin lukemiin. Siis hurjiin lukemiin paikallisille ihmisille, tai ainakin suurelle osalle heistä.

Godavarin hetkellinen tulviminen ei tietenkään ole mitään verrattuna tulviin Biharin osavaltiossa. Mutta Godavari kulkee oman kaupunkimme halki eikä ole jossain satojen kilometrien päässä toisella laidalla suurta maata. Luonnonmullistukset eivät olekaan vain uutisia ja lehtikuvia.