Kesälomajärjestelyissä meinasi tulla kiire kun byrokratia ei edennyt. Melkein koko perheen viiden viikon kesäloma Suomessa oli ihana mutta melko raskas ja kiireinen. Pikku hiljaa alkaa elämä taas palautua normaaleihin rutiineihin.

Lomaa edeltävä byrokratiataival on oma lukunsa, jota varmaan tulen kommentoimaan myöhemmin. Mutta osataan suomalaisissakin yrityksissä sotkea asioita. Meillä oli koko perheelle varattu meno-paluulennot Mumbai-Helsinki-Vaasa. Käytännön syistä osa perheestä ei tullessamme lentänyt Vaasaan asti vaan jäi Helsinkiin. Sillä seurauksella, että finski oli tulkinnut, etteivät nämä henkilöt myöskään aio käyttää paluulentojaan ja poistanut matkavaraukset kokonaan. Vaikka meillä oli valmiiksi maksetut matkat ja e-liput olemassa. Emme tietenkään tienneet asiasta ennen kuin sunnuntaina 15.6. kun olimme lähdössä paluumatkalle. Onneksemme olimme hyvissä ajoin Vaasan lentokentällä vaikkei sinne yleensä tarvitsekaan niin paljon aikaa varata. Tsekkauksessa kävi ilmi, ettei koneessa ole paikkoja kuin minulle ja Isakille. Meni jonkin aikaa kun selvittelimme mistä oikein on kyse. Vika oli finskin virkailijan mukaan tietenkin meidän, koska emme olleet muutamaa päivää ennen lähtöä tarkistaneet varaustamme. Siis mitä? Aikansa naputeltuaan konettaan finskin virkailija löysi meille kaikille paikat Hki-Mumbai välillekin, mutta ripoteltuina kolmeen eri kohtaan koneessa. Emme olleet edelleenkään tyytyväisiä, vaan vaadimme, että koneesta on löydyttävä ne neljä vierekkäistä paikkaa koska finski itse on sössinyt varauksemme. Epätoivoisen koneen naputtamisen ja muutaman puhelun jälkeen virkailija sai lopulta järjestymään meille ne neljä vierekkäistä paikkaa koneesta vaikkei siellä hetkeä aikaisemmin ollut yhtään tilaa.

Kun paikat olivat lopulta löytyneet, pääsimme jättämään matkalaukkuarmeijamme, täpötäyteen pakatut matkalaukut, trip trap -syöttötuolin osiin purettua ja loistavasti pakattuna sekä rattaat. Olin varma, että kaikki ei varmasti tule perille samalla kertaa mutta onneksi olin väärässä. Kaikka tavaramme tulivat samalla lennollaMumbaihin ja mahtuivat vielä autoommekin. Ja lennon Helsingistä Mumbaihin istuimme ensimmäisessä penkkirivissä bisneksen jälkeen. Neljä vierekkäistä paikkaa ja jalkatilaa vaikka kuinka paljon. Onneksi olimme saaneet jo ennen lomaa hyvää harjoitusta, kuinka byrokratian kanssa tulee toimeen. Kaikella näyttää siis olevan tarkoituksensa.