Mitäpä emme tekisi, että saamme pienellemme passin. Suomen passin hakeminen on ollut kivikkoinen taival. Jos olemmekin ihmetelleet Intian byrokratiaa, niin enpä tiedä jääkö tämä Suomen byrokratia sen huonommaksi verrattaessa Intian byrokratiaan. Ei ole ollut ihan yksinkertainen homma. Pelkästään Suomeen rekisteröintiä varten ei riittänyt paikallisen viranomaisen virallistama syntymätodistus, vaan todistukseen haluttiin lisäksi Intian ulkoministeriön verifiointi. Intian ulkoministeriö istuu tietenkin vain Delhissä, jonne täältä on melkoinen matka kilometreissä ja aikaa siihen kuluu vielä enemmän.

Suureksi onneksi Delhistä löytyi joku luottohenkilö, joka saattoi käydä hakemassa syntymätodistukselle ulkoministeriön hyväksynnän. Tälle luottohenkilölle vain täytyi lähettää aikamoinen nippu dokumentteja, jotta asia onnistui. Syntymätodistuksen lisäksi tarvittiin mm. Esan työsopimusta, meidän vuokrasopimusta, oleskelulupaamme Nashikissa, passikopioita, viisumikopioita jne. Saatiinhan sieltä sitten se kaivattu laillistus syntymätodistukseenkin.

Suomen rekisteröinnin jälkeen oli vuorossa Suomen passin hakeminen, minkä luulimme olevan kovin yksinkertaista. Vähä vähältä ymmärsimme mitä kaikkea passin hakeminen vaatiikaan. Hakemus oli todellakin pakko mennä tekemään henkilökohtaisesti Suomen suurlähetystöön, joka sijaitsee siis Delhissä. Ajallisesti vielä pidemmän matkan päässä kuin mitä maantieteellisesti voisi kuvitella. Esan soitettua kaikki mahdolliset instanssit läpi niin täällä kuin Suomessa vähemmän tyytyväisessä sävyssä, lopulta tyydyimme ajatukseen että Delhissä on pakko käydä henkilökohtaisesti. Kunnes meille valkeni, että siellä on oltava myös passinhakijan. Mistä seurasi uusi soittokierros vielä vähemmän tyytyväisessä mielentilassa. Joskus vain on turha taistella tuulimyllyjä vastaan. Ei auttanut kuin varata lentoliput Delhiin isälle, äidille ja vauvalle. Isommat lapset jätimme kotimiehiksi.

Kahden päivin matkustaminen vain viidentoista minuutin takia. Sunnuntaina lähdimme puolen päivän jälkeen Nashikista ja hotellille Delhiin saavuimme illalla yhdentoista aikaan. Heti aamusta suuntasimme Suomen suurlähetystöön, jossa aikaa meni noin viisitoista minuuttia hakemuksen kanssa. Virkailija täytti hakemuksen, jonka me vain allekirjoitimme. He ilmoittavat kun passi on saapunut, ja valmiin passin voi käydä hakemassa Mumbain kunniakonsulaatista. Siis vain 4-5 tunnin ajomatkan päästä. Tuntuu kovin helpolta mennä vain Mumbaista asti hakemaan passi. Ei tullut enää mieleenkään valittaa siitä asiasta.

Suurlähetystön jälkeen suuntasimme suoraan lentokentälle, jossa onnistuimme vaihtamaan lentomme aikaisempaan lentoon ja kotiin ehdimme maanantaina valoisan aikaan heti iltakuuden jälkeen kun matka sujui harvinaisen sujuvasti. Ainoastaan Mumbai-Nashik välillä matkaamme hidasti tien tukkivat tuhannet vaeltajat, jotka olivat päättäneet juuri siihen aikaan lähteä marssimaan kolmensadan kilometrin matkaansa varvastossuissa tai muissa lipsuttimissa. Vaelluskengistä ei ollut tietoakaan, ei edes lenkkitossuista.

1445893.jpg  

Isakin ensimmäinen lentomatka.

1445895.jpg

Suomen Intian suurlähetystön pihassa poseeraus.

1445896.jpg

Taksimatkalla Delhissä kohti lentokenttää. Turvavöitä oli turha Delhin takseista etsiä.

1445902.jpg

1445899.jpg

Viimeinen taksikuskimme Delhissä oli oikea intialaisen taksikuskin karikatyyri. Istuimme mukavasti kukallisilla penkeillä. 

1445904.jpg

Taksikuskimme autonsa edessä ajettuaan meidät lentokentälle.