Twilight zone.

 

 

Neuvola on täällä tuntematon käsite. Täällä käymme vain lääkärillä. Tuntuu, että melkein joka toinen tapaamani ihminen tituleeraa itseään nimellä dr. Näiden kaikkien lääkäreiden koulutuksesta en osaa sanoa, miten hyvin ne vastaavat suomalaista käsitettä lääkäristä. Toisaalta onhan täällä paljon ihmisiäkin, niin kaipa myös lääkäreitä tarvitaan paljon. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Odotusaikanani täällä kävin pelkästään lääkärin vastaanotolla. Hoitajien toimenkuvaan sairaalalla kuului vain avustavia tehtäviä. Joskus hoitaja saattoi mitata verenpaineeni jo valmiiksi, minkä jälkeen lääkärin saavuttua hän mittasi sen uudestaan itse. En tiedä oliko syynä kommunikoinnin puute vai joku muu. Ja verenpaineessani ei ollut mitään erityistä huomioitavaa koko aikana minkä takia sitä olisi pitänyt erityisesti tarkkailla.

 

Isakin synnyttyä siirryimme lastenlääkärin asiakkaiksi. Lääkärimme on dr Naik. Olisimme voineet valita myös jonkun toisen lääkärin, mutta minun synnytyslääkärini ohjasi meidät dr Naikin asiakkaiksi. Ensimmäisen kerran dr Naik kävi tarkastamassa Isakin heti syntymän jälkeen. Valitettavasti en tiedä minkälainen tarkastus oli, edes Esa ei päässyt mukaan tarkastukseen. Myöhemmin dr Naik tuli kertomaan, että kaikki on kunnossa ja pyysi minua tulemaan Isakin kanssa hänen vastaanotolleen seuraavalla viikolla.

 

Hän on paikalla vastaanotollaan aamupäivisin klo 9.30–10.30. Vastaanotolle ei saa omaa aikaa, sinne vain mennään. Tuloamme ei myöskään kirjata mihinkään ylös, vaan siitä on itse pidettävä huolta. Jos emme mene silloin kun on edellisen kerran ollut puhe, ei meitä kukaan osaa kaivatakaan. Tai jos menemme joskus toiste kuin on ollut edellisellä kerralla puhe, ei sitäkään kukaan suuremmin ihmettele. Tai sitten sitoumukset tässä kulttuurissa luodaan niin hienovaraisesti, etten osaa tulkita niitä oikein. Vastaanotolla saattaa siis olla kerrallaan hyvin paljon asiakkaita tai sitten ei juuri ketään. Se on vain sattumasta kiinni. Ilmeisesti lääkärillä käynti on pelkästään oman aktiivisuuden, tai varallisuuden varassa. Meille lääkärikäynnit ovat aivan uskomattoman halpoja. Jaksan hämmästellä sitä vieläkin. Kirjasin vähän aikaa sitten koneelle kaikki raskauteen liittyvät lääkärikäyntini laskuineen, lokakuun puolesta välistä lähtien. Synnytys mukaan lukien yhteenlaskettu summa oli noin 350 euroa, josta synnytyksen osuus on noin kolme neljäsosaa. Kaikkiaan lääkärissä käyntejä minulle kertyi melkein kolmekymmentä. Ei ihmekään jos aloin jo hieman tuskastua siihen tarkkailuun. Ja tuossa summassa on mukana myös kolmen kuukauden joka-aamuinen joogatunti, noin 10 € / kuukausi.

 

Olemme käyneet Isakin kanssa siis dr Naikin vastaanotolla. Odotushuone on pieni ja siitä on käynti Dr Naikin pieneen huoneeseen. Ovi näiden huoneiden välillä on jatkuvasti avoinna. Dr Naik istuu omassa huoneessaan kirjoituspöydän takana. Kirjoituspöytä on keskellä pientä huonetta ja asiakkaat tulevat kirjoituspöydän toiselle puolelle istumaan. Juuri muuta huoneeseen ei mahdukaan. Intialaiset käyvät lääkärissä koko perheen voimin, tai jopa suvun.

 

Dr Naikin kirjoituspöydällä on pehmuste, jolle vauva lasketaan lääkärin silmien alle. Tarkastus ei yleensä kauan kestä. Vaaka on sivupöydällä, ja punnitsemista varten dr Naik huutaa vastaanotosta nuorta naista punnitsemaan vauvaa. Dr Naik käyttää nimitystä ’sister’, mutta en tiedä onko kyseessä hoitaja vai vastaanottoapulainen. Ainakaan hän ei osaa kirjoittaa englanniksi kun pyysin kuittiin myös englanninkielistä selitettä, täytyi lääkärin kirjoittaa se itse. Pituuden mittaaminen tapahtuu kirjoituspöydällä. ’Sister’ kutsutaan pitämään vauvan jalkaa suorana ja sitten dr Naik levittää rullamittaa vauvan pituudelta ja katsoo pituuden. Ei turhan tarkkaa.  Päänympärys mitataan myös ja sen jälkeen muutama rokotuspiikki. Kaikki näyttää olevan dr Naikin mielestä kunnossa ja saamme lähteä. Aikaa kuluu yleensä ehkä 5-10 minuuttia. Ehkä hänellä on hyvin harjaantunut katse. Siitä perinpohjaisuudesta, mihin Suomen neuvolassa olen tottunut, ei ole tietoakaan. Vauvaa ei käännetä ja väännetä ja kurkisteta joka paikkaan. Myöskään vaatteita ei vähennetä eikä oteta pois, ainoastaan jos ne ovat rokotuksen tiellä. Isakilla on oma kansio, johon lääkäri merkitsee mitat, painon, pituuden ja päänympäryksen sekä annetut rokotukset. Mitään muuta kansioon ei kirjata. Kullanarvoinen neuvo, jonka sain Esan siskolta ennen lähtöämme, oli pyytää Suomen neuvolasta mukaan Suomen kasvukäyrät ja muu sieltä jaettava materiaali. Olen piirrellyt käyriin merkintöjä aina lääkärikäyntiemme jälkeen. Vaikuttaa siltä, ettei Isak ainakaan kokonsa puolesta aio jäädä muiden jalkoihin.

 

Vaikka lääkärikäynnit ovat erilaisia kuin mihin olen tottunut, en voi sanoa, että dr Naik tekisi työnsä huonosti. Ehkä vanhemmilta vain vaaditaan enemmän aktiivisuutta, että he itse pitävät huolta asioistaan. Ja toisaalta, pääsemme lääkäriin aina kun on tarvetta. Koskaan ei tarvitse jonottaa seuraavaan päivään, viikkoon tai kuukauteen. Tarpeen tullen voin soittaa koska tahansa dr Naikin kännykkänumeroon.

 

Esa on odottanut, että pääsee syöttämään pojalle perunaa. Mitään kiirettä ei tietenkään ole vielä. Tosin täällä aloitetaan kiinteän antaminen jo kolmen kuukauden iästä. Ajattelin kyllä odottaa toistaiseksi jos rintamaito vain riittää. Täällä ei myöskään aloiteta kiinteän ruoan maistelua perunasta tai porkkanasta. Intialaiset lapset aloittavat riisillä ja dahlilla, ne kun ovat kuulemma paremmin sulavaa ruokaa. Dahl on linssejä. Täytyy nyt katsoa minkälaisen ruokavalion saamme Isakille kehitettyä.

 

Vaikka vanhempien täytyy itse olla aktiivisia lääkärintarkastusten suhteen, on täällä myös jonkinlaista holhousta. Muutama viikko sitten ovemme takana oli yksi porttivahdeistamme ja kaksi valkoisiin lyhyisiin takkeihin pukeutunutta miestä. Porttivahtimme eivät puhu englantia kuin joitakin sanoja, ja välillä paikallisesta aksentista on hyvin vaikea saada selvää, jos vielä englannin kielen taito saattaa olla kovin puutteellinen. Asia koski vauvaa, kyllä, täällä on vauva, kaksi kuukautta vanha. Kyllä, käymme lääkärillä tarkastuksissa, meillä ei ole mitään vaivaa. Kunnes minulle selvisi, että valkotakkiset miehet halusivat tietää oliko vauvamme saanut polio-rokotteen. Kyllä on saanut, minulla on dokumentti, mutta heille riitti ilmoitukseni, että tietenkin huolehdimme kaikista mahdollisista rokotteista. He olivat siihen tyytyväisiä, tekivät merkintöjä papereihinsa ja lähtivät pois. Minulla ei ole harmainta aavistusta keitä he olivat, mistä he tulivat tai kuka heidät oli mahdollisesti pyytänyt. Vai tulivatko he sattumalta. Taas yksi mielenkiintoinen tapaus, joka taitaa jäädä meille mysteeriksi.

 

 

Lauantaina menemme taas tapaamaan dr Naikia.