Täällä oli aivan ennätyskylmä tammikuussa ja vielä helmikuun alkupuolella. Ei tuntunut ilmastonlämpiäminen, tai sitten se juuri tuntuikin. En osannut edes kuvitella että täällä voisi olla näin kylmä. Kylmyyteen varautuminen oli sitten sen mukaista. Vaikka päivät olivat useimmiten ihan lämpöisiä, yöt olivat kylmiä. Sen huomasi talossa, jossa ei ole eristyksiä ja mm. kylpyhuoneiden ikkunat ovat pelkät säleiköt, joita ei saa kokonaan kiinni ollenkaan. Hieno marmorilattiakin oli aivan jäätävä. Suurimmaksi osaksi päivät olivat lämpimiä, mutta vain ulkona. Meillä sisällä lämpötila ei kohonnut. Aamuisin sisällä oli 17 astetta, joka tuntuu tosi kylmältä kun ikkunan rakosista puhaltaa suoraan sisälle. Jonakin yönä lämpötila ulkona oli pudonnut 3,5 asteeseen. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Isakille on kyllä vaatteita yli oman tarpeen, mutta lämpöisiä olisi voinut olla vähän enemmän. Onneksi suomalainen äitiyspakkaus on vertaansa vailla. Ensimmäiset viikkonsa Isak viettikin kevytvanupuvussa tai makuupussissa. Ulos mennessä saatoimme hieman vähentää vaatetusta. Nyt emme ole enää vähään aikaan kylmästä kärsineet. Itse asiassa alkaa olla aika lämmin. Olemme kuitenkin toistaiseksi vain nauttineet lämmöstä.

 

Rappukäytävämme on auki ulos, eli siellä ei ole ikkunalaseja ollenkaan. Tammikuun lopulla saimme uusia asukkaita rappuumme. Puolen kerroksen päähän ulko-ovestamme ilmestyi aivan yhtäkkiä valtava ampiaispesä. Sellaisia olin aiemmin nähnyt vain luontodokumenteissa ja nyt ne olivat lähimmät naapurimme. Minua pesä ei niin häirinnyt, mutta toki en myöskään välittänyt kovin uusien naapuriemme tutustumisyrityksistä. Muutama kun aina silloin tällöin eksyi sisälle asti. Olen vain niin kovin huono emäntä tarjoamaan yhtään mitään.

 

Uudet naapurimme asettuivat vain kymmenen rappusen päähän ulko-ovestamme.

 

Ilmeisesti kaikki eivät olleet niin ihastuneita uusiin asukkaisiin, koska pesä sai olla vain puolitoista viikkoa uudessa paikassaan. Eräänä iltana se sai häädön. En tiedä miten muutto tapahtui, mutta kuulin hälyä rappukäytävästä ja seuraavana aamuna pesä oli kadonnut.

 

Nämä uudet ja nyt jo entiset naapurimme ovat vaarallisinta mitä Intiassa olemme kokeneet. Katsoimme yhtenä iltana elokuvan Blood Diamond, ja olin naiivisti onnellinen, että asumme turvallisesti Intiassa.