Olen siirtyneet pehmeisiin metodeihin. Käyn joka arkiaamu joogaamassa sairaalallani, jossa kokoontuu joogaryhmä raskaanaoleville. Jooga tämän mahan kanssa on lähinnä venyttelyä, mutta tekee kyllä hyvää. Aamujooga kestää noin puolisentoistatuntia alku- ja loppu hyminöineen, hengitysharjoituksineen ja lauluineen. Vaikka olisin kuinka skeptinen niin pakko myöntää, että rauhallinen venyttely ja hengitysharjoitukset ovat loistava juttu. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aluksi meinasin tuskastua koko joogaan kun jouduin opettajan tehosyyniin. Ensimmäisellä kerralla jouduin varsinaiseen ristikuulusteluun liikuntatottumuksistani. Opettaja oli vähän epäilevän tuntuinen voinko edes aloittaa koko joogaa siinä vaiheessa raskautta. Hän kuulusteli olenko joogannut raskausaikanani. No en nyt varsinaisesti mutta olen kyllä joskus käynyt parin lukukauden verran joogatunneilla… Ja pyöräilen vähintään työmatkat ja yleensä muitakin matkoja… Ja olemme juuri laittaneet yli sata neliötä pihakiveystä ja istuttaneet nurmikon ja kivenneet tontin reunoja ja istuttaneet kasveja ja levittäneet haketta ties kuinka monta kuutiota ja raivanneet pihaa ja taloa siihen kuntoon, että voimme jättää sen pariksi vuodeksi. Ja tämä on tapahtunut viimeisten kahden kuukauden aikana päivätyön ja muiden arkirutiinien ohella. Joten en todellakaan ole ollut toimettomana ja paikallani. Mutta jätin kuitenkin kertomatta muuton vaatimasta loppurutistuksesta. Sain jäädä ryhmään, mutta tehotarkkailuun. Jouduin heti aluksi näyttää taitoni laulaa ooom sekä om-shanti-shanti-shanti-hi, joissa tietenkin riitti korjattavaa. Ja hengittää en osannut ollenkaan, jouduin tunnin päätteeksi yksityisopetukseen useamman kerran. Henkeä täytyy vetää sisään ja ulos hitaasti nenän kautta vatsan perukoille asti. Lisäksi hengitystä tulee samalla ikään kuin jarruttaa, jotta sekä sisään- että uloshengitys kestää kauemmin. Ja hengitys ei saa tapahtua äänettömästi vaan pitää kuulua korinaa. Opettaja käski minun käyttää kurkussani olevaa vindpipea tähän hengitykseen, mikä se sitten onkin, en tiedä. Opettajan mieliksi yritin kuitenkin kovasti korista hengittäessäni. Ilmeisesti korisin tarpeeksi vakuuttavasti, koska pääsin pois tehotarkkailusta ja yksityisopetuksesta.   

 

Joogatuntien alku tuntui hieman tuskaiselta ja mietin miten jaksan käydä siellä joka aamu kolmen kuukauden ajan, mutta nyt en jättäisi aamujoogaani vapaaehtoisesti väliin. Ja se on vain opettajan tapa, että kaikki uudet joutuvat aluksi tehosyyniin. En siis ollut ainoa. Lisäksi olen oppinut muistamaan sanskriitinkielisen loppulaulun. Sekin on kuulusteltu kaikilta erikseen. Ja osasin sen 98-prosenttisesti oikein, joten olen tyytyväinen. Laulu on täytynyt opetella korvakuulolta, siihen on kirjoitetut sanatkin, mutta en osaa lukea niitä kirjaimia. Kaikkea joogassa tehtävää perustellaan niiden hyödyllisyydellä synnytystä ajatellen, oli sitten kyse venytyksistä, hengitysharjoituksista tai lauluista. En tietenkään halua väittää vastaan, mutta kumpaankaan aiempaan synnytykseen en ole valmistautunut tällaisella pieteetillä.

 

Elämäni on tällä hetkellä paljon verkkaisempaa kuin se oli Suomessa. Työelämän hektisyys ja kelloon tuijottaminen eivät edesauta rentoutumaan. Täytyy myöntää, että olen voinut hyvin, johtui se sitten joogasta tai jostakin muusta. Olen selvinnyt ilman särkyjä ja kolotuksia. Ainoa vaiva alkaa olla iso maha, ja ajoittainen närästys, johon ei edes jooga tepsi. Mutta kokemuksesta tiedän närästyksen häviävän heti kun vauva syntyy. Eikä edes päänsärkyä ole ollut. Tai itse asiassa oli kerran tai pari, mutta sitäkin hoidin zandu balmilla, voiteella, jota hierottiin ohimoihin. Suomessa ei yksikään päänsärkyni ole hävinnyt millään voiteella. Myös lasten satunnaisia päänsärkyjä olen hoitanut zandu balmilla, ja nekin ovat hävinneet ihmevoiteella. Zandu balm on hieman vastaavaa kuin käärmesalva, mutta miedompaa. Tuoksuu mentholille ja tuo hetkeksi kuumottavan tunteen, kohtaan johon sitä on sivelty.

 

Olemme siis siirtyneet pehmeisiin metodeihin, joka tuntuu hyvältä. Tosin epäilen, että niiden säilyttäminen jossain muualla toisessa kulttuurissa tulee olemaan hankalaa. Voin myös palata asiaan joidenkin viikkojen päästä, kun heräilen yöllä parin tunnin välein vauvamme kanssa. Mielenkiintoista nähdä kuinka rentoutunut ja levollinen olo silloin on. Univelkaa ei taideta kuitata zandu balmilla eikä edes joogalla.

 

 

 

Tässä on lähiapteekkimme, matkaa siihen on meiltä ehkä parisataa metriä. Ulkonäkö ei paljasta sitä apteekiksi ja teksteistä sitä ei voi lukea (jollei osaa hindiä tai marathia), mutta palvelu pelaa. Olen käynyt lääkärin kirjoittaman reseptin kanssa ostoksilla useamman kerran. Tosin kyse on ollut vain kalsium- ja rautatableteista.