Laskettu aika lähestyy, onneksi, alkaa jo tuntua siltä. Äitiysvapaakin alkaa ensi maanantaina, ihan virallinen sellainen. Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet vain epävirallista äitiysvapaata, josta tosin olen hyvin kiitollinen. Vaikea kuvitella, miten olisin jaksanut tehdä töitä täysipainoisesti tähän asti. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mutta aika ei kulu tasaisesti. Olen huomannut sen viimeisen puolen vuoden aikana hyvin konkreettisesti. Laskettua aikaa on nyt muutettu niin monta kertaa, että jonkun päivämäärän on kohta jo pakko osua oikeaan. Aluksi odotimme vauvaa syntyväksi 16. tammikuuta. Kunnes heinäelokuun vaihteessa kaksi eri lääkäriä parin viikon välein katsoi ja arvioi uudestaan, että vauva syntyykin vähän aiemmin, jo 11. päivä. Kunnes sitten muutimme Intiaan ja uusi lääkärini täällä arvioi lasketuksi päiväksi 18. tammikuuta. Ja tänään olin ensimmäisen kerran ultrassa täällä ja lääkärini oli hyvin yllättynyt koska vauva ei mahtunutkaan hänen arvioihinsa. Uusi laskettu aikani onkin jo 2. päivä tammikuuta. Yhtäkkiä olenkin aivan viimeisillä viikoilla ja lääkäri haluaa tarkistaa tilanteeni viikoittain. Raskausviikoista ei ole siis tietoa, koska päivämäärät seilaavat edestakaisin. Kuukausi sentään on pysynyt samana. Onko moderni tekniikka siis siunaus vai kirous?

 

Yritin selittää lääkärilleni, että vauvasta voi hyvin tulla keskimääräistä suomalaista vauvaa isompi, koska molemmat vanhemmat ovat yli keskimäärän. Kerroin myös suomalaisten vauvojen olevan keskimäärin 3,5-kiloisia syntyessään, joten todennäköisesti emme saa keskimääräisen intialaisen vauvan kokoista vauvaa, joka olisi 2,8 kg. Ne ovat sellaisia baby born –nuken kokoisia, ja todella suloisia mustine hiuksineen ja suurine silmineen. Melkein epätodellisia. Lääkärini kyllä vakuutti olevansa tietoinen asiasta. Täytyy varmaan viedä Esa mukaan sairaalaan tutustumaan, jotta lääkärini voi konkreettisesti nähdä, että vauva luultavasti noudattelee suomalaisia mittoja. Tosin vaikka nämä intialaiset vauvat ovat pieniä, eivät kaikki vanhemmat suinkaan ole mitään nälkää näkeviä.

 

Lasketulla ajallahan ei ole niin merkitystä, paitsi ehkä täällä. Synnytys käynnistetään, jollei vauva ole syntynyt laskettuun aikaan mennessä. En tiedä perusteita kyseiselle käytännölle, enkä ole vielä päässyt keskustelemaan asiasta vakavasti lääkärini kanssa. Mutta saatan joutua keskustelemaan, koska en ole lainkaan samaa mieltä synnytyksen käynnistämisen tarpeellisuudesta. Tosin lääketieteelliset argumenttini saattavat olla hieman heiveröiset, mutta korvaan ne sitten kokemuksen tuomilla argumenteilla. Muuten minulla ei ole valittamista lääkäristäni, hän on hyvin humaani, kokenut ja pätevä.

 

Nähtäväksi jää, syntyykö vauva samana päivänä minun hyvän ystäväni kanssa, vai mahdollisesti ukkinsa syntymäpäivänä. Vaihtoehtoja siinä välissä olisi myös isoveljen tai serkun syntymäpäivä. Tai sitten hän valitsee ihan oman päivän, jos nyt pääsee valitsemaan.